Muistojen kujalla Shinjukussa

Omoide yokochō eli Muistojen kuja

Tokio ei ole pelkkiä pilvenpiirtäjiä ja robotteja, vaan myös kapeita kujia, pieniä kuppiloita, grillattujen kanavartaiden tuoksua ja punaisia lyhtyjä. Shinjukun juna-aseman kupeessa tätä tarjoaa Omoide yokochō eli muistojen kuja, joka paikallisten keskuudesssa tunnetaan myös nimellä shombei yokochō eli kusikuja.

Muistojen kujan historia vie toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, aikaan, jolloin alue tunnettiin mustan pörssin keskuksena. Pienet ja edulliset ruokapaikat vetivät niin ikään väkeä, kuten olettavasti myös ruoan kanssa nautitut kyytipojat. 1960-luvulla suuri osa alueesta muutettiin kerrostaloiksi, ja vuonna 1999 tulipalo tuhosi likipitäen loput. Vaan ei aivan kaikkea: muutama kapea, labyrinttimäinen kuja on jäljellä, ja illan tullen, kun aurinko on laskenut ja kuppiloiden neonvalot ja grillit syttyneet, voi satunnainen vierailija saada pienen vilauksen Shōwa-kauden Tokiosta.

Viime vuosina Muistojen kujasta on tullut myös turismin vetonaula. Ruokalistat löytyvät (ainakin) englanniksi, ja suuri jollei jopa suurin osa vierailijoista on ulkomaalaisia. Vaan eipä se tunnelmaa sinänsä haittaa, se löytyy kyllä. Ruokalistoilla on yakitorin eli kanavartaiden lisäksi tyypillisiä izakaya-ruokia, kuten edamamea, grillattua kalaa ja lihaa, grillattua munakoisoa, possun sisälmyksiä, jne. Juomapuolella suosittuja ovat olut, shōchu-pohjainen chūhai, sake eli nihonshū, yms.

Hyvä on myös huomioida, että japanilaiseen tapaan ilta-ateriointiin sisältyy ”cover charge” eli pöytämaksu, joka veloitetaan per nenä (tätä tiukkasi muuan amerikkalaisseurue laskun saadessaan). Maksuun sisältyy pieni napostelupala eli otsumami, joka tuodaan ensimmäisten juomien kanssa.

Toinen huomio: nämä pikku ravintolat ovat todellakin pieniä, yleensä baaritiski ja joskus yläkerrassa lisätilaa. Vessat ovat yleisiä vessoja, ihan siistejä tosin, kyltit johdattavat paikalle. Joissain uudemmissa paikoissa voi olla omatkin vessat.

Missä: Shinjukun aseman itäinen sisäänkäynti; näet edessäsi Altan jättimäisen tv-skriinin, ylitä katu ja sujahda väkijoukon mukana junaradan alittavaan käytävään ja tulet paikalle. Jutun ensimmäisen kuvan kyltin nähdessäsi uskaltaudu kapealle kujalle. On siellä muitakin, joten löydät varmasti.

 

Shōwa-kauden tunnelmaa

Istu alas, kun tilaa löytyy.

Toisissa paikoissa on pöytiäkin.

Ruokalistoissa on kuvat, ja nykyään tekstit on usein myös englanniksikin, varmaan myös kiinaksi ja koreaksi (en tarkistanut).

Tosiaan, hinnat ilmoitetaan ilman veroja. Portaat johtavat yläkertaan. Baaritiskillä tosin on mielenkiintoisempaa, saa katsella kun ruoka valmistuu.

Kausiherkkuja: kakifurai eli friteeratut osterit

Osterit ovat talvikauden herkku myös Japanissa, missä ne syödään yleensä kypsennettynä. Yksi suosituimmista ruokalajeista on kakifurai eli friteeratut osterit. Furai eli fry tarkoittaa siis nimenomaan uppopaistamista, eikä niinkään pannulla paistamista, kuten meillä saatettaisiin olettaa.

Friteeratut osterit on helppo valmistaa myös kotona: osterit avataan, taputellaan kuiviksi, käännellään jauhoissa, kastetaan vatkattuun munaan, kieritellään panko-korppujauhoissa ja paistetaan kauniin kullanruskeiksi. Suolaa tai muita mausteita ei tarvitse lisätä, kaikki maku on jo osterissa itsessään. Tärkeää on tietenkin, että osterit ovat hyvälaatuisia ja ehdottoman tuoreita.

Lisukkeena voi tarjota remoulade-kastiketta sekä kaalisuikaleita ja vihreää salaattia. Alla olevaan ravintolassa nautittuun teishoku-annokseen kuului lisäksi riisi, misokeitto ja pikkuinen annos marinoituja soijapavunituja (namuru).

Oli hyvää, ottaisin toistekin. Ja suosittelen siis lämpimästi kaikille talvikaudella Japanissa vieraileville ja hyviä, paikallisia makuja etsiville.

Miten monjayaki paistetaan?

Monjayaki (もんじゃ焼き) eli monja on okonomiyakin tokiolainen serkku, suoraan pöydässä olevalla kuumalla teppan-levyllä valmistettava löysähkö paistos. Toisinaan sitä yritetään verrata munakkaaseen, pannukakkuun tai pizzaan, mutta vertaukset menevät vikaan: Monja kun on monja.

Monjayakin historia ulottuu 1800-luvun alkuun, jolloin niitä paistettiin välipalaksi lapsille. Nykyään se on suosittu ruoka kaiken ikäisten keskuudessa. Monja-ravintoloita löytyy eri puolilta Tokiota, mutta paras paikka on Tsukishiman tekosaari Tsukijin kalatorin vieressä, mistä monjan sanotaan saaneen alkunsa.

Monjan perusaineksia ovat kaalisuikaleet ja taikina. Lisukkeet valitaan oman maun mukaan: se voi olla esimerkiksi pehmeitä mochi-riisikakkuja, mentaiko-mätiä tai sen tulisempaa versiota karashimentaikoa, juustoa, mustekalaa, kalmaria, kampasimpukkaa, lihaa, jne.

Monja paistetaan kuumalla pöytään upotetulla paistolevyllä. Tarjoilija voi paistaa ensimmäisen ja kun malli on näin saatu, on seuraava hauska paistaa itse. Lisää voi tilata sen mukaan, kuinka kova nälkä pöytäseurueella on. Juomaksi sopii kylmä olut, shōchū-pohjaiset juomat kuten Hoppy ja chuuhai sekä kylmä oolong-tee (uuroncha).

Seuraavassa seikkaperäinen selvitys, miten monjayaki paistetaan!

1. Tehdään tilaus, minkä jälkeen ensimmäisen monjan ainekset tuodaan pöytään.

2. Levy kuumennetaan ja sen päälle levitetään tasaisesti paistoöljyä.

3. Kulhossa päällimmäisenä olevat ainekset (kaali, mochi, kalahiutaleet…) kaadetaan levylle. Jätä taikinaliemi vielä kulhoon, sen vuoro tulee myöhemmin.

4. Ainekset paistetaan levyllä käännelleen niitä samalla kahdella metallilastalla.

5. Sopivasti pehmenneistä aineksista muodostetaan tasainen rinkula.

6. Kulhossa oleva taikinaliemi kaadetaan rinkulan keskelle. Tarkista, ettei rinkula vuoda ja korjaa tilanne tarvittaessa.

7. Tarkista, ettei rinkula vuoda ja korjaa tilanne tarvittaessa. Anna liemen kiehahtaa.

8. Sekoita ainekset tasaisesti ja anna paistua, kunnes mochikin on sopivasti sulanut.

9. Muodosta monjasta tasainen lettumainen lätyskä. Ripottele päälle juustoa.

10. Monja on valmis. Nosta monjaa pienellä lastalla omalle pikkulautasellesi ja nauti.

Sitten onkin seuraavan monjan vuoro. Nyt voitkin paistaa sen itse!

Monjayaki-paikoista saa yleensä myös okonomiyakia, joka valmistetaan niin ikään suoraan pöydässä olevalla paistolevyllä.

Lounas Himejissä: Tsuki-no-an

Palaan vielä yhden postauksellisen verran valkoisesta linnastaan tunnettuun Himejin kaupunkiin.

Koska vieraassa kaupungissa voi olla vaikea löytää kivaa ruokapaikkaa, tässä tulee vinkki Himejin osalta. Tsuki-no-an (月の罨) on pieni izakaya-tyyppinen ravintola, jossa ruokaillaan omissa rauhallisissa loošeissa. Ravintola tunnetaan erinomaisesta tofustaan, ja lounassettiin kuuluikin yllättäen myös pieni tofusta valmistettu jälkiruoka.

Tsuki-no-an osuu sopivasti matkan varrelle Himejin asemalta linnalle käveltäessä. Se on hiukan piilossa pääkadun ja kauppakadun välissä, mutta löytämistä helpottaa se, että ravintolan nimi on kirjoitettu myös länsimaisin kirjaimin.

Vaikka ruokalistat on kirjoitettu vain japaniksi, auttaa ystävällinen henkilökunta parhaansa mukaan. Ravintola on auki myös iltaisin, jolloin se toimii tavernamaisena izakayana.

Teishoku (定食) tarkoittaa ateriakokonaisuutta, johon kuuluu riisi, keitto ja lisukkeet. Tässä päälisukkeena on grillattu kalan leukapala, hamachi-no-kamayaki, jonka liha on mureaa ja pehmeää. Lisukkeina kinpiraa ja tofua.

Toisessa annoksessa riisi sisältyy pääruokaan, joten astioiden asettelukin on erilainen. Myötäpäivään: tofu, kinpira, kaisendon (sashimia riisipedillä), pieni udon-annos, misokeitto.

Juomaksi chuuhai eli shōchū-pohjainen raikas drinkki, ja jälkiruoaksi kupillinen pehmeää tofua. Ateria päättyy vihreään teehen.

Paikka oli oikein kiva ja kuvassa oleva tarjoilijatar herttainen!

Tsuki-no-an
Kameimachi, Himeji, Hyogo Prefecture 670-0925, Japan
Avoinna: 11.30–14.30 ja 17.00–24.00
Puh. 079-424-2697
Avoinna: joka päivä

3 erilaista tempuraravintolaa Tokiossa

Tempura Tsunahachi Shinjukussa

Erilaisia tempuraravintoloita löytyy Tokiosta valtavasti. On ketjupaikkoja, Michelin-tähdillä palkittuja gourmet-ravintoloita, piskuisia kortteliruokaloita ja muuten enemmän tai vähemmän suosittuja tempuraan erikoistuneita ravintoloita. Tässä kolme tyystin erilaista vaihtoehtoa Tokiosta.

TEMPURA TSUNAHACHI

Tempura Tsunahachi aloitti toimintansa vuonna 1923, ja olympialaisvuonna 1964 se avasi nykyisen pääravintolansa (honten) Shinjukuun. Sittemmin ravintola on laajentanut toimintaansa ja avannut sisarravintoloita eri puolille Tokiota sekä muualle Japaniin, Sapporoon ja Kiotoon.

Tsunahachin alkuperäisessä ravintolassa on rento tunnelma. Puinen kaksikerroksinen rakennus indigonsinisine noren-oviverhoineen muistuttaa vanhasta Tokiosta. Tiskillä (kauntaa) pääsee seuraamaan tempurakokkien työskentelyä, perinteisten matalien japanilaispöytien ääressä istutaan tyynyillä. Valmiiden settien lisäksi voi tilata pieniä annoksia listalta. Tsunahachi on myös ulkomaalaisten suosiossa, sillä heiltä löytyy englanninkieliset ruokalistat ja hinta-laatusuhde on kohdallaan.

Tsunahachi sijaitsee lähellä JR Shinjukun juna-asemaa. Ole kuitenkin tarkkana, mihin suuntaan lähdet asemalta: jos näet edessäsi korkeita pilvenpiirtäjiä, olet väärällä puolella. Oikea suunta on Higashi-guchi (東口) eli itäinen uloskäynti.

Tempura Tsunahachi
TEL　03-3352-1012
3-31-8 Shinjuku, Shinjuku-ku, Tokyo 160-0022
Avoinna 11–22.30

TEN-ICHI HONTEN

Vuonna 1930 Ginzassa avautunut tempuraravintola Ten-ichi tunnetaan paitsi ensiluokkaisesta tempurastaan, myös erittäin näyttävästä vieraslistastaan. Alakerran ravintolaan johtavavan portaikon seinillä hymyilee tuttuja kasvoja: Bill Clinton, Jacques Chirac, Frank Sinatra… joiden lisäksi Ten-Ichissä ovat herkutelleet lukuisat politiikan, taiteen ja designin suuret nimet Henry Kissingeristä Marc Chagaliin ja Gorbatšovista Jil Sanderiin.

Arvata siis saattaa, että mikään erityisen edullinen paikka ei ole kyseessä. Eikä myöskään maailman rennoin. Me vierailimme Ten-ichin pääravintolassa eräänä iltapäivänä neljän viiden aikaan, nälkäisinä kuin sudet. Lounasaika oli jo mennyt, emmekä olleet yrityksistä huolimatta löytäneet yhtä ainutta ravintolaa Ginzan sivukujilta… Kunnes huomasimme avoinna olevan tempuraravintolan.

Tähän aikaan päivästä ravintolasali oli typösen tyhjä, mutta – hieman yllättyneenä ja huvittuneenakin – tiskin toisella puolella oleva tempuramestari toivotti meidät tervetulleiksi. Pienen neuvottelun jälkeen sovimme, että hän paistelee meille sopivan valikoiman kala- ja vihannestempuroita 10 000 jenin hintaan (kymmenkertaisesti tavallisen lounaan verran).

Tarjoilijaneitoset pukivat yllemme esiliinat ja tempuramestari ryhtyi työhön. Saimme valita tietyistä raaka-aineista, mitkä kokki sitten paistoi yksi toisensa jälkeen ja asetti eteemme. Jokainen tempura oli päältä rapea, sisältä mehevä, eikä lainkaan rasvainen. Makunautinto oli täydellinen. Tunnelma sitä vastoin outo ja hämmentävän hiljainen, etenkin kun tarjoilijatytöt seisoivat meidän vuoksemme diskreetisti varjossa.

Erinomainen ja erikoinen, mutta varsin hintava kokemus, jota voin silti suositella. Ainakin, jos kukkarossa on yhtään ylimääräistä polttelemassa. Pääravintolan lisäksi Ten-Ichillä on sivuravintoloita eri puolilla Tokiota sekä Japania Hokkaidolta Kyushulle.

Ten-ichi Honten
TEL +81 3-3571-1949
6-6-5 Ginza, Chūō, Tokyo 104-0061
Avoinna 11.30–22

TENDON TENYA

Gourmet-tempuran ja pikaruokatempuran välillä voi olla iso kuilu, mutta Tendon Tenyan tempura-donburit (tendon) eivät ole lainkaan hullumpia. Se on yksi tunnetuimmista ketjuista, ja sillä on ravintoloita joka puolella Japania.

Tendon tarkoittaa tempuraa, joka tarjotaan kulhosta riisipedin päällä. Tyypillisimmillään annoksessa on friteerattua katkarapua, kalaa ja muutamaa kauden vihannesta. Vuodenajat näkyvät myös Tendon Tenyan annoksissa, ja esimerkiksi syksyllä voi valita vaikkapa osteri- tai sienitempurakulhon.

Tendon Tenyaa varten et välttämättä tarvitse osoitetietoja, riittää, että etsit alla olevan kuvan kaltaista sinikeltaista logoa ja sisäänkäyntiä.

Tonkatsua Kurashikissä

Tonkatsu eli paneroitu ja uppopaistettu possunfilee ei varsinaisesti ole Kurashikin erikoisuus – sitä saa ympäri Japania – mutta juuri sitä meidän teki mieli tuona päivänä. Paikka löytyi sattumalta, eikä se tuottanut pettymystä.

Tonkatsuun erikoistunut ravintola Kappa osui kävelymatkan varrelle Kurashikin juna-asemalta Bikan-kortteliin. Paikka on varsin suosittu, mutta saimme paikat tiskiltä (カウンター, kauntaa). Ja mikäpä sen parempi, sillä silloin pääsee seuraamaan myös avokeittiön tapahtumia.

Pienessä tilassa hyöri useampi ihminen: vanhempi rouva ja hänen tyttärensä (?) olivat selvästikin paikan pomot, nuoret pojat hoitivat muita tehtäviä, kuten kaalisalaatin valmistamista, astioiden pesemistä sekä tarjoilemista.

Rouvan bravuuri oli selvästikin fileiden valmisteleminen, suolaaminen, pippuroiminen ja paneroiminen. Sitten fileet siirtyivät nuorelle kokille, joka hujautti ne kuumaan öljyyn – sihahdus! – ja kun ne olivat juuri sopivan kypsiä, hän leikkasi ne – rasahdus! – tottunein elkein sopiviksi suupaloiksi.

Sillä aikaa ravintolasalissa seurusteltiin, luettiin sanomalehteä tai ihan vain odotettiin. Nuori tarjoilijapoika viimeisteli vielä annoksen, ja sitten oli meidän vuoromme päästä herkuttelemaan.

Kuva itse ateriasta on postauksen alussa. Tonkatsu on nk. japanilaisettua länsiruokaa (yousyoku), minkä vuoksi riisikin tarjotaan lautaselta, eikä kulhosta. Tonkatsun lisukkeena on aina kaalisuikaleita, ja täällä varsinainen tonkatsukastike oli koravattu talon omalla demi-glace-tyyppisellä kastikkeella. Erinomaista, kaiken kaikkiaan!

Lopuksi vielä kuva hurmaavasta nuoresta kokista, joka sattui juuri sopivasti palaamaan pikaisilta asioiltaan kun me olimme jatkamassa matkaamme. (Huomaa muuten, että noren-oviverhossa ravintolan nimi, かっぱ, on kirjoitettu oikealta vasemmalle!)

とんかつかっぱ　(Tonkatsu Kappa)
岡山県倉敷市阿知2-17-2　(Okayama-ken, Kurashiki-shi, Achi 2-17-2)
Puh. 086-422-0440
Avoinna: 11–15 ja 17–21; suljettu maanantaisin (poikkeus: jos maanantai on festivaalipäivä, Kappa on auki, mutta suljettu tiistaina)

P.S. Tonkatsun voi valmistaa myös itse: katso reseptimme täältä.

Ruokailua Tokiossa: Tavaratalojen ravintolakerrokset

Tavaratalojen ylin tai ylimmät kerrokset on Japanissa yleensä varattu ravintoloille. Niihin onkin helppo poiketa shoppailun lomassa lounaalle tai jalkoja lepuuttamaan. Tokiossa tavaratalot sijaitsevat usein tärkeimpien metro- ja juna-asemien välittömässä läheisyydessä, joten ne tarjoavat myöt kätevän treffipaikan myös töiden jälkeen.

Ravintolakerrokset kertovat myös japanilaisesta ruokakulttuurista. Ravintoloiden kirjo on moninainen, ja tavaratalosta riippuen mukana on kaikkea peruslounasravintoloista nimekkäiden sushi- ja tempuraravintoloiden kakkospisteisiin.

Ruokailua Tokiossa: Italialaisravintolat

Pasta ei ole ehkä ensimmäinen ruokalaji, jota ajattelee syövänsä Japanissa. Mutta toistaalta, miksipä ei? Italialainen ruoka on valtavan suosittua Japanissa, ja etenkin pasta on yleensä melko nopea ja kohtalaisen edullinen lounasruoka. Mitään järin suuria pasta-annokset eivät tosin ole, mikä on hyvä ottaa huomioon.