Ikäihmisten päivänä

keirounohi001Japanissa vietetään tänään vanhustenpäivää eli ikäihmisten kunnioittamisen päivää (keirou-no-hi), joka on myös yleinen vapaapäivä.

Isovanhemmille annetaan silloin kortteja ja pieniä lahjoja, tai mennään koko perheen voimin ulos syömään. Jos asutaan kaukana, voidaan vaikka pirauttaa puhelimella.

Mediassa kerrottiin teemapäivän mukaisesti vanhenevasta Japanista.  Yli 65-vuotiaita on Japanissa 34,61 miljoonaa, mikä tekee 27.3 prosenttia koko kansasta. Moni japanilaisista eläkeläisistä jatkaa kuitenkin työelämässä: osa omasta halustaan, osa pakosta. Viime vuonna 7,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta japanilaista oli yhä töissä.

Sitä uutinen ei tosin erittele, millaisia töitä seniorit tekevät, ovatko he esimerksi kokopäivä- vai osa-aikatöissä ja onko työ palkkatyötä vai mitä.

Näin sivustakatsojana ja oman kokemukseni mukaan voin todeta, että osa yli 65-vuotiasta japanilaisista nauttii eläkepäivistään matkustellen (tästä mainitsi myös uutinen, jossa todettiin senioreiden käyttävän enemmän rahaa pakettimatkoihin kuin mikään muu ikäryhmä)  ja päivästä toiseen eläen, osa keskittyy kodin hoitamiseen ja lastenlasten kanssa leikkimiseen ja osa jatkaa työn tekoa joko omasta halustaan tai koska rahat ovat tiukoilla. On myös niitä, jotka jatkavat jonkinlaista työtä siksi, että eivät yksinkertaisesti jaksa olla koko ajan kotona.

Myös moni japanilaisista poliitikoista on reippaasti eläkeikäinen, kuten tällä hetkellä korruptioskandaalin keskellä oleva kirjailija ja Tokion entinen pormestari, äärioikeistolainen Shintarō Ishihara (83).

Noin muuten olen kirjoittanut senioripäivästä enemmän täällä, joten en lisää siihen sen enempää. Lopuksi vielä kuvia: Erääseen supermarkettiin oli päivän teeman mukaisesti laitettu esille päiväkotilasten isovanhemmistaan piirtämiä kuvia. Näissä kuvissa on esillä kuusivuotiaiden piirroksia, joiden lisäksi esillä oli neli- ja kolmivuotiaiden taidonnäytteitä.

Lähteenä käytetty mm. Japan Timesin ja Jiji Pressin artikkeleita)

keirounohi002

keirounohi003

Hirame-no-me 5 vuotta!

kampaiOn kulunut viisi vuotta siitä, kun painoin ensimmäistä kertaa julkaisunappia upouudessa Japanista kertovassa blogissa nimeltä Hirame-no-me. Tuolloin ajatuksena oli tosin tyyliltään yleispätevämpi nettisivusto, mutta blogiksihan tämä pian muuttui.

Alku tapahtui aika dramaattisissa merkeissä. Sivuston piti itse asiassa avautua jo aiemmin keväällä, ja kaikki oli julkaisua vaille valmista, kun yhtäkkiä vesimassat vyöryivät Touhokun rannikolle ja Fukushiman ydinvoimala tuhoutui. Lamaannuin täysin. Sekä tapahtumien edessä että uuden blogini ääressä. Kesti muutama kuukausi, ennen kuin sain vakuutettua itseni että blogilla on kuin onkin paikkansa blogosfäärissä. Että kaikki ei ole menetetty, vaikka siltä todella alkuun näytti.

Blogin pääaiheena on alusta alkaen ollut japanilainen ruoka ja kulttuuri, mutta mukaan on tullut paljon muutakin. Tapoja, tapahtumia, puutarhajuttuja, satunnaisia anekdootteja ja kielijuttuja, politiikkaakin. On ollut mielenkiintoista ja samalla tuskastuttavaa seurata, miten Suomessa uutisoidaan Japanin asioista. Lähinnä tietenkin ollaan uutisoimatta, tai sitten käännetään huomio johonkin täysin triviaaliin. Tyyliin, että jos Japanin hallitus äänestää salailu- ja sotalaeista, Suomessa kerrotaan Shibuyassa avautuneesta kissakahvilasta. Tämä on ja ei ole karrikoitu esimerkki, näin suomalainen tiedonvälitys valitettavasti toimii.

No, ainoa mitä voin tehdä, on kertoa asioista itse, edes silloin tällöin ja pikkuisen.

kasuterarasuku
Nagasaki castella -kakkusia

Vuosipäivänä on hauska katsoa tilastoja. Tänne nimittäin löydetään eri tavoin. On varmastikin joitakuita uskollisia lukijoita ja vielä enemmän niitä, jotka löytävät paikalle erilaisten hakusanojen myötä. Kuten eräs yksityisviestin lähettänyt lukija totesi: ”Tuntuu, että joka kerta Suomesta jotain JP tuotteita etsiessä tämä sivu tulee vastaan.” Kiitos, olen tästä toteamuksesta aika imarreltu!

Mikä sitten on noussut Hirame-no-men viisivuotisen taipaleen aikana suosituimmaksi anniksi? Se selviää niistä tilastoista. En ole niitä seurannut ihan alusta asti, mutta aika pitkään kuitenkin.

Tässä TOP 10:

  1. Japanilaisia ruokalajeja
  2. Japanilaisia ruoka-aineita: nestemäiset mausteet ja kastikkeet
  3. Japanilaiset pannulla paistetut gyoza-nyytit
  4. Japanilaisesta riisistä ja sen valmistamisesta
  5. Onigiri, japanilaiset riisipallot
  6. Opi japania!
  7. Miedon etikkainen wakame-kurkkusalaatti
  8. Karee raisu eli japanilainen curry riisillä
  9. Japaniin! Matkustusvinkkejä Japaniin suuntaavalle
  10. Japanilaiset nuudelit

Eli aika pitkälle ruoka-aiheilla ja resepteillä mennään, ja japanin kieli ja matkustaminen Japanissa kiinnostaa myös.

taiyaki
Taiyaki, punapaputäytteiset vohvelit

Samat asiat toistuvat hakusanoissa, jotka ovat aika asianmukaisia: tiettyjä ruokalajeja, kasveja, Japanissa matkustamista, atomipommit ja Tokion suurpommitus – ja Aistien valtakunta. Se onkin ollut tämän blogin erikoisin tapaus, sillä Nagisa Ōshiman kuoltua Kaleva kopioi muistokirjoitukseni melkein sanasta sanaan. Huvittavaa on, että tapauksesta kirjoittamaani postausta on luettu enemmän kuin varsinaista muistokirjoitusta. (Ja ei, kopioiminen ei ole kohteliasta eikä hyväksyttävää. Jokainen kirjoittakoon juttunsa itse.)

Jossain vaiheessa keksin laittaa postausten perään tykkään-napin, jota voi halutessaan painaa ja siten ilmaista että postaus kiinnosti/hymyilytti/sai nyökyttelemään päätään. Kommentit ilahduttavat kirjoittajaa tietenkin aina, mutta kyllä ne peukutkin noteerataan, eli kiitos teille kaikille molemmista!

Tässä tykätyimmät eli 10–5 peukkua saaneet postaukset:

  1. Japanilaisia ruokalajeja
  2. 10 ruokalajia, joita kannattaa maistaa Japanissa
  3. Karee raisu eli japanilainen curry riisillä
  4. Talven kaunis kukkija: Kamelia eli tsubaki
  5. Opi japania!
  6. Hiroshiman atomipommista 68 vuotta
  7. Sushi – muutamia huomioita
  8. Japanilaisen sateen eri muodot
  9. Japanilaiset pannulla paistetut gyoza-nyytit
  10. Japanilaisesta riisistä ja sen valmistamisesta
  11. Tonkatsu, friteeratut porsaankyljykset
  12. Japanilaiset nuudelit
  13. Wa-bouchou, japanilaiset käsintaotut keittiöveitset
  14. Shison kasvatus Suomessa
  15. Ystävänpäivä japanilaisittain
  16. Helppo gyoza-raamen

Mielenkiintoista huomata, miten luetuimmat ja tykätyimmät aiheet poikkeavat toisistaan.

Tämän pikku katsauksen myötä haluan kiittää kaikkia lukijoita, kommentoijia, tykkääjiä, yksityisviesteillä lähestyneitä, yhteistyökumppaneita, innostajia sekä tietenkin kaikkia niitä japanilaisia läheisiä, ystäviä ja tuttavia, jotka ovat omalla panoksellaan vaikuttaneet tämän blogin taipaleeseen. Matka jatkukoon!

Ai niin, jos haluat ehdottaa juttuaihetta tai vinkata mikä kiinnostaa, niin laita viestiä kommenttilaatikkoon. Kaikki ideat ja ajatukset otetaan kiinnostuksella vastaan.

katu

Joulutunnelmia Japanissa

Joulua on vietetty Japanissa paljon pitempään kuin tulee ajatelleeksi. Kristinuskohan saapui Japaniin jo 1500-luvulla! Joskin uuden uskonnon leviäminen estettiin lopulta aika tehokkaasti, kun länsimaalaiset potkittiin maasta ja Japani sulkeutui kahdeksisadaksi vuodeksi.

Nykyään joulu on Japanissa melko kaupallinen – ja amerikkalainen – juhla. Amerikkalaiset joululaulut raikaavat ja punanuttuiset joulupukit myyvät milloin mitäkin. Mutta Japani ei olisi Japani, jos se ei olisi muuttanut tätäkin juhlaa omansakaltaiseksi.

Japanilaiseen jouluun, kurisumasu, kuuluu kana-aterian ja muutaman joululahjan lisäksi joulukakku, jouluvalot ja jouluiset kukka-asetelmat. Suomikin on saanut jalansijaa japanilaisessa joulunvietossa. Postista voi näet tilata joulutervehdyksen itseltään joulupukilta suoraan Korvatunturilta.

Joulu japanilaisittain onkin oikeastaan juhla ilman sen kummempaa sanomaa. Se varsinainen juhla kun on vasta tulossa. Uusivuosi eli oshougatsu on japanilaisille vuoden tärkein juhla.

Tässä hiukan tunnelmia jouluun valmistautuvasta Japanista.

joulukakkuKurisumasu keeki (クリスマスケーキ) eli joulukakku. Sen saa ostaa vaikka konbini-kioskikaupasta, mutta parempaa saa tietenkin oikeasta leipomosta. Kakun sisällä voi olla esimerkiksi mansikoita.

joulukortti

Kurisumasu kaado (クリスマスカード) eli joulukortti. Näitä löytyy vaikka minkälaisia, tekstit ovat japaniksi tai englanniksi.

joulukraasaa

Kurisumasu dekoreeshon (クリスマスデコレーション) eli joulukoristeet. Vai pitäisikö sanoa krääsä? Kaikkea löytyy, tonttulakeista kuusenkoristeisiin.

joululahjat

Kurisumasu gifuto (クリスマスギフト) eli joululahja. Kyllä sitä nyt aina yhdet lahjat voidaan hankkia, lapsille ja rakastetulle.

joulupukki_kirje

Santa-san (サンタさん) eli joulupukki. Postissa voi tilata joulupukilta kirjeen, suoraan Korvatunturilta!

joulutahti

Kurisumasu no hana (クリスマスの花) eli joulukukka. Punaiset, valkoiset ja vaaleanpunaiset joulutähdet ihastuttavat myös japanilaisia!

jouluvalotIrumineeshon (イルミネーション) eli jouluvalot. Tästä ei japanilaisemmaksi mennä. Räikeänä valaisevia ja vilkkuvia jouluvaloja pidetään romanttisina ja niitä lähdetäänkin katsomaan eri puolille kaupunkia. Tokiossa tunnetuimpia paikkoja ovat Shinjuku, Roppongi ja Shiodome.

Vanhusten kunnioittamisen päivä (Keirou-no-hi)

mies temppelilla

Seniori, ikäihminen, vanhus. Suomessa me mietimme miten iäkkäitä pitäisi korrektisti kutsua, ja kuitenkin me unohdamme sen paljon tärkeämmän asian: vanhempien ihmisten kunnioittamisen. Sillä tuohan ikä ihmiselle elämänkokemusta, joka parhaassa tapauksessa näkyy viisautena.

Japanissa vietetään syyskuun kolmantena maanantaina ikäihmisten kunnioittamisen päivää (敬老の日 ・keirou-no-hi). Se on yleinen vapaapäivä (shukujitsu), joten perheet saavat pienen minilomasen pidennetyn viikonlopun muodossa. Ohjelmassa on tietenkin isovanhempien huomioiminen: lapset voivat muistaa isoisää (ojiisan) ja isoäitiä (obaasan) itsetekemillään korteilla, tai jos asutaan kaukana, voi ainakin pirauttaa iäkkäille vanhemmilleen tai lähettää kukkia.

Kylissä voidaan myös järjestää seniorijuhlia (keirou-kai) ja iäkkäille on tarjolla ilmaisia bentou-lounaslaatikoita.

Keirou-no-hi näkyy myös mediassa. Silloin nostetaan esiin aiheita ikääntyvästä Japanista ja iäkkäiden tilanteesta. Tänään Japanin englanninkielisessä lehdistössä on aiheena Japanin harmaantuminen. Joka kahdeksas japanilainen on yli 75-vuotias ja yksinasuvia ikäihmisiä on Japanissa 5,52 miljoonaa, kertoo Asahi Simbunin Asia&Japan Watch. Wall Street Journal Japan lisää, että eläkeikä nostettiin Japanissa viime vuonna 65 vuoteen ja että työvoimasta 10.1% on seniori-ikäisiä.

Ikääntyneiden päivää on vietetty vuodesta 1947 alkaen. Idea on lähtöisin Nomadani-murasta (nyk. Taka-cho) Hyōgon prefektuurista, mistä se levisi muualle Japaniin. Alkuun se tunnettiin nimellä toshiyori-no-hi eli vanhusten päivä, mutta koska se ei kuullostanut hyvältä, otettiin käyttöön hienompi, mutta samaa tarkoittava nimi: roujin-no-hi. Lopulta vuonna 1966 päädyttiin muotoon keirou-no-hi, joka tarkoittaa siis ikääntyneiden kunnioittamisen päivää, ja samalla siitä tehtiin kansallinen vapaapäivä.

Keirou-no-hi litteroidaan myös muodoissa keirō-no-hi ja keiro-no-hi. Se lausutaan ”keeroo-no-hi”.

keirounohi_kuvia
kuvakaappaus googlekuvista haulla Keirou-no-hi

Shochuu omimai, kesäkauden tervehdys

fuurin Kuva: ryuusuke seto / flickr

Japanissa on tapana lähettää kortteja kaksi kertaa vuodessa: uuden vuoden aikaan ja kesällä.

Japanin kesä on kuuma ja kostea, mushiatsui. Hiki virtaa pienenkin ponnistelun jälkeen, eikä kaupungeissa helpotusta ole tiedossa yölläkään. Niinpä heinä-elokuussa onkin tapana lähettää läheisille ja tuttaville tervehdys, jolla tiedustellaan vointia ja toivotetaan jaksamista vuoden kuumimpaan aikaan. Samalla kesäkortit on hyvä tapa pitää yhteyttä kaukaisempiin sukulaisiin ja vanhoihin tuttuihin.

Kirjakaupat, tavaratalot ja matkamuistomyymälät ovatkin tähän aikaan vuodesta täynnä shochuu-mimai-postikortteja, joissa toistuvat japanilaiset kesäteemat: on hiekkarantaa, kimonopukuisia hymyileviä tyttösiä, jäätelöitä, vesimeloneja, kesäkukkia, fuurin-tuulikelloja ja kesäfestivaalien ilotulituksia. Postissa myytävät kamomeru-kortit ovat nekin suosittuja: niissä kun on printattuna lottonumero, jolla voi voittaa varsin muhkeita palkintoja.

shochuuomimaiKortin voi toki tehdä myös itse, tai lähettää toivotus sähköpostina tai kännykkäviestinä. Perustoivotus kuuluu:

暑中お見舞い申し上げます eli しょちゅうおみまい・もうしあげます eli shochuu o-mimai moushiagemasu,

minkä jälkeen voi lisätä oman viestinsä.

Shochuu-mimai-ajankohta alkaa pian sadekauden jälkeen heinäkuun lopulla ja päättyy elokuun 7. tai 8. päivä, jolloin vanhan kalenterin mukaan vietetään syksyn ensimmäistä päivää, risshuu. Sen jälkeenkin voi toki lähettää tervehdyksen, joka nyt vain muuttuu myöhäiskesän tervehdykseksi, zanshou-mimai. Kuumuus jatkuu edelleen, joten ajankohta ei ole ohi. Zanshou-mimai-kortteja ehtii lähettää aina syyskuun puoliväliin saakka.

Nyt korttiin voi kirjoittaa

残暑お見舞い申し上げます eli ざんしょうおみまい・もうしあげます eli zanshou o-mimai moushiagemasu.

Lopuksi vielä äänimaailmaa Japanin kesästä tuulikellomarkkinoilta. Hyviä kesäpäiviä vaan kaikille!

Pääkuva:  Ryuusuke Seto / flickr

Howaito dee – takaisinmaksun aika

howaito dee
Suositun nettitavaratalon ehdotuksia valkoisenpäivänlahjoiksi.

Mies! Saitko ystävänpäivänä suklaata (japanilaiselta) tyttöystävältäsi, vaimoltasi, tyttäreltäsi tai työkaverailtasi? Tänään on takaisinmaksun aika. Äläkä kitsastele: lahjan arvon on oltava mielellään kolminkertainen. Mutta mitäpä et tekisi rakkaittesi vuoksi?

Japanilainen ystävänpäivä jakautuu kahteen osaan. Ensimmäistä vietetään kansainväliseen tapaan 14. helmikuuta, mutta lahjoista ja suklaista vastaa tuolloin nainen. Ja odottaa vastalahjaa, jonka hän tulee saamaan kuukauden kuluttua eli maaliskuun 14. päivänä vietettävänä Howaito dee’nä, valkoisena päivänä. Kuten arvata saattaa, paljastuu katakanoilla kirjoitetun päivännimen takana englanninkielinen White day.

Valentinuksen päivänä honmeichokoja eli todellisen rakkauden suklaita saanut mies tai poika on nyt tärkeän tehtävän edessä. Vastaatko tytön tunteisiin? Anna hänelle jotakin erittäin arvokasta, kuten käsintehtyjä suklaita tai vaikkapa timanttikoru. Etkö vastaa? Lahjatta ei tyttöparkaa kannata jättää siitä huolimatta, mutta lahjasi voi olla vaatimattomampi. Olethan silti huomaavainen, sillä käsissäsi on (nuoren) naisen sydän.

Girichokoja eli tavan mukaan annettuja suklaita saanut mies antaa naisille vastaavaan tapaan perussuklaita.

Päivän teeman mukaan lahjana annettavat suklaat, karamellit, alusasut ja ruusut ovat yleensä valkoisia, mutta ei välttämättä, kuten yllä olevasta nettitavaratalon mainoksesta näkyy. Howaito dee’tä on vietetty Japanissa Kansallisen konditoriateollisuusyhdistyksen ideoimana vuodesta 1978 alkaen, ja Japanin lisäksi sitä vietetään Etelä-Koreassa, Kiinassa ja Taiwanissa.

© hiramenome.com

 

 

Ystävänpäivä japanilaisittain

Helmikuun neljäntenätoista vietettävä Valentinen päivä eli barentin dee on Japanissa suurten tunteitten aikaa. Silloin naiset (tytöt) tunnustavat rakkautensa miehille (pojille) antamalla näille suklaasydämen. Sukupuoliroolien päälaelleen menemisestä rakastavaisten päivänä syytetään käännösvirhettä, mutta toiset väittävät sen olleen vain mainosmiesten jippo.

Mutta kuten olettaa saattaa, ei rakkaussuklaan antaminen ole Japanissa ihan näin yksinkertaista. On tietenkin otettava muut huomioon. Etenkin työpaikalla: mitä jos yksi toimiston miehistä saisi suklaata kaikilta naisilta ja muut eivät mitään? Tai jos vaikka vain yksi onneton jäisi ilman suklaata? Siksi onkin olemassa…

Monenlaisia Valentinen päivän suklaita

  • Giri-choko (義理チョコ) tarkoittaa pakollista kohteliaisuussuklaata, joita annetaan toimiston pojille, pomolle ja miespuolisille kavereille. Ne ovat tavallisia suklaita, ei mitään erityistä. Jotta kukaan ei jäisi suklaasta paitsi ja pahoittaisi mieltään, saavat jopa kaikkein vastenmielisimmät miehet omat suklaansa. Näitä namuja kutsutaan nimellä chō-giri-choko, aivan pakolliset suklaat.
  • Honmei-choko (本命チョコ) tarkoittaa suklaata, jotka annetaan sille todelliselle rakkauden kohteelle. Nämä suklaat ovat hienoja ja kalliita, mielellään käsintehtyjä – tai jopa tytön itse väkertämiä. Viesti jää tuskin epäselväksi lahjan saajalle.
  • Tomo-choko (友チョコ) tarkoittaa tytön tai naisen tyttökavereille annettavia suklaita. Sillä ovathan ne omat ystävätkin kaikki kaikessa ja rakkaita!
  • Jibun-choko (自分チョコ) tarkoittaa itselle ostettavia suklaita. Niin, kuka nyt ei haluaisi omaa osuuttaan odoteltuaan jonossa kaiken maailman girichokoja, papachokoja (isälle toki omansa) ja tomochokoja?

Siitä, milloin Valentinuksen päivää alettiin viettää Japanissa, ei ole täyttä varmuutta. Kōbessa toiminut ja sittemmin maan laajuiseksi laajentunut Morozoffin makeismyymälä sanoo esitelleensä rakastavaisten päivän jo vuonna 1936 ja aloittaneensa markkinoinnin 50-luvulla maassa asuneille ulkomaalaisille. Toisaalta kerrotaan, että ensimmäiset Valentinuksen suklaat myytiin vuonna 1958 tokiolaisessa Mary’s Chocolate -liikkeessä. Ja jotta saataisiin vielä yksi tekijä mukaan, ottaa länsimaalaisiin makeisiin erikoistunut ja vuonna 1899 toimintansa aloittanut Morinagan makeismyymälä kunnian ideasta ryhtyä markkinoimaan Valentinuksen päivää juuri naisille vuonna 1960.

Valentinuksen päivänä miehet eivät anna naisille mitään. Heidän vuoronsa tulee kuukautta myöhemmin, jolloin vietetään (mainosmiesten lanseeraamaa) Valkoista päivää, howaito dee. Silloin suklaan antaja saa vastalahjan, jonka tulee yleensä olla kolme kertaa saatua lahjaa kalliimpi. Mutta siitä lisää kuukauden päästä.

Sanotaan, että Japanissa koko vuoden suklaamyynnistä noin puolet tapahtuu Saint Valentinen aikaan. Niin, bisnesmiehet osuivat tosiaankin kultasuoneen!

Paholainen ulos! Onni sisään!

Hokusai: Setsubun-no-Oni eli Setsubunin paholainen

Helmikuun kolmantena päivänä Japanissa vietetään setsubunia, kevään alkamisen juhlaa. Silloin ajetaan pahat henget pakosalle ja toivotetaan hyvä onni tervetulleeksi.

Setsubunin vietto on muuttunut aikojen saatossa. Ennen vanhaan oli tapana paukuttaa rumpuja ja polttaa sardiinien päitä, joista lähtevä haju ja savu olivat omiaan ajamaan paholaiset tiehensä. Sittemmin tästä on luovuttu, mutta ovenpieliin saatetaan edelleen ripustaa sardiinien päitä ja pyhiä oksia pitämään pahat henget loitolla.

Nykyään paholaiset ajetaan pois  heittelemällä niitä paahdetuilla pavuilla. Samalla huudetaan ”Oni wa soto! Fuku wa uchi! eli paholainen ulos, onni sisään. Hauskaa – ja hieman pelottavaakin – papujenheittelemistapahtumaa (mamemaki, 豆まき) vietetään kotona, päiväkodeissa, kouluissa sekä pyhäköissä ja temppeleissä. Pavut tuovat onnea, ja toisinaan ne on kääritty kulta- tai hopeakääreeseen.

Kun paholaiset on ajettu tiehensä,  papuja syödään sen verran kuin itselle on ikää karttunut – jotkut nappaavat vielä yhden ylimääräisen hyvän onnen takaamiseksi. Kansain alueella setsubuniin on kuulunut myös makizushin eli rullasushien syöminen, ja tapa on levinnyt vähitellen myös muille alueille.

Setsubunia vietetään kaikkialla Japanissa, mutta vapaapäivä se ei ole. Kotona paholaiseksi pääsee yleensä isä tai vanhin poika, temppeleille voidaan kutsua jopa sumopainijoita erikoisvieraaksi.

Sana setsubun (節分・せつぶん) tarkoittaa vuodenajan vaihtumista, ja jokaisen vuodenajan alkuun kuuluvat omat traditionsa. Kevään alkaminen on niistä tärkein, ja sanalla viitataankin yleensä juuri helmikuun alun juhlaan.

Setsubunin viettoa Rinjaiji-pyhäkössä Aomorissa. Papuja paholaisille, vieraille karamellejä!
Oni wa soto! Pätkä anime-elokuvasta.Muokattu 5.8.2013: Setsubun-sanan kanjit korjattu. Kiitos Siljalle huomautuksesta!

Tennou tanjoubi, keisarin syntymäpäivä

Keisarin syntymäpäivä eli tennou tanjoubi on yleinen vapaapäivä Japanissa. Se on myös toinen kahdesta päivästä vuosittain, jolloin keisarinpalatsin portit avautuvat yleisölle.

Japanin tämänhetkinen keisari, Akihito, syntyi joulukuun 23. päivä 1933, ja täyttää siis tänä vuonna 79 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi japanilaiset saavat vapaapäivän, ja keisari tervehtii häntä onnittelemaan tulleita kansalaisia. Mikään kättelytilaisuus ei kuitenkaan ole kyseessä: keisari perheineen seisoo parvekkeella luodinkestävän ikkunan takana  väkijoukon hurratessa alhaalla aukiolla. Lue loppuun