Äitienpäivä Japanissa

hahanohiお母さんありがとう!Kiitos, äiti!

Äitienpäivää, haha-no-hi (母の日), vietetään Japanissa samana päivänä kuin Suomessa eli toukokuun toisena sunnuntaina. Äitejä juhlitaan kuten kaikkialla maailmassa: äideille annetaan itsetehtyjä kortteja, lahjoja ja kukkia, ja saattaapa äiti saada vapaapäivänkin, kun lapset ja ehkä myös isä siivoaa, tiskaa ja tekee ruoat.

Suosituin äitienpäiväkukka on neilikka (カーネーション, kaaneeshon), joka symboloi puhtautta ja suloisuutta. Ruusutkin tekevät kauppansa, samoin hortensiat. Koska moni aikuinen lapsi asuu kaukana vanhemmistaan, ovat kukkalähetykset suosittuja. Kukkakaupat tarjoavat äitienpäiväkimppuja, joissa kukkien lisäksi voi olla myös suklaarasia tai perinteisiä youkan-makeisia. Kukkatilauksia on niin paljon, että etenkään suurkaupungeissa ei luvata lähetystä sunnuntaille, ja lähetti saattaa käydä jo paria päivää ennen.

Entä lahjat? Takashimaya-tavaratalo kertoo, että tänä vuonna kymmenen suosituimman lahjan joukkoon mahtuu kukkien lisäksi päivänvarjo, perinteiset japanilaiset ja ranskalaiset leivonnaiset, laventelikäsivoide ja kukka-aiheinen käsilaukkusetti.

Äitienpäivää on vietetty Japanissa vuodesta 1931. Ajankohta oli alkuun maaliskuun 8. päivä, mutta se muutettiin toukokuun toiselle sunnuntaille sodan jälkeen vuonna 1949.

Mainokset

Hinamatsuri, nukkien ja tyttöjen juhla

Maaliskuun kolmantena päivänä  vietetään Japanissa nukkien ja tyttöjen juhlaa (hinamatsuri), jolloin perheen tyttärille  rukoillaan onnea. Päivää kutsutaan myös persikkajuhlaksi, momo no sekku, sillä persikkapuut kukkivat yleensä tähän aikaan vuodesta.

Hinamatsurin aikaan perheissä, jossa on pieniä tyttöjä, otetaan esiin keisariperhettä esittävä nuket, hina-ningyou. Käsintehdyt nuket ovat hyvin arvokkaita, ja niitä ostetaan vähän kerrassaan lapsen kasvaessa. Nuket  myös kulkevat perheissä suvupolvelta toistelle.

Nuket nostetaan punaisella kankaalla päällystetylle alttarille, jossa on yleensä viisi tai seitsemän porrasta. Ylimmällä tasolla ovat keisaripari ja alempana hovineitoja, muusikkoja, ministereitä ja palvelijoita. Nukkien esillepano juontaa juurensa Heian-kaudelle (794–1185), ja sen taustalla on uskomus, että nuket vievät pahat henget mukanaan. Nuket otetaan esiin usein jo helmikuussa ja ne laitetaan pois heti hinamatsurin päätyttyä – vanhan uskomuksen mukaan tyttäret voivat jäädä vanhoiksi piioiksi, jos nuket ovat esillä vielä maaliskuun 4. päivänä.

Hinamatsuri-koristeita

Hinamatsurin kunniaksi pienet tytöt puetaan usein parhaimpiinsa, usein punaiseen kimonoon, ja ehostetaan äidin meikeillä. Päivän ohjelmaan kuuluu myös ureshii hinamatsuri eli iloinen nukkejuhla -laulu. Täältä löytyvät laulun sanat japaniksi ja englanniksi ja täällä voi laulun laulaa karaokena. Täältä laulu löytyy puolestaan sievien kimonopukuisten japanilaistyttöjen esittämänä.

Päivää juhlistetaan myös erilaisilla herkuilla. Makeita erikoisuuksia ovat vaaleanpunaiset hishimochi-riisikakut ja värikkäät hina-arare-riisikeksit. Niiden kanssa tarjotaan usein shirozakea, fermentoidusta riisistä valmistettua vähäalkoholista juomaa. Herkuttelun kruunaa chirashizushi-ateria, jossa sushiriisin päälle on siroteltu esimerkiksi mätiä, munakasta, herneenpalkoja ja esimerkiksi lohta.

Iloista hinamatsuria kaikille!

Päivitys 17.4.2014: hinamatsuri-video vaihdettuKuvat: Hina-ningyou: Flickr /jmetrraux ; hinamatsuri-koriste: hiramenome.com

Tanabata, tähtijuhla

Hiroshige: Shichu hanei Tanabata matsuri, sarjasta Meisho Edo Hyakkei (Sata kuuluisaa näkymää Edosta)Seitsemännen kuukauden seitsemäntenä päivänä vietetään Japanissa tanabata-juhlaa. Pienille koristeellisille tanzaku-paperilappusille kirjoitetaan toiveita, minkä jälkeen ne ripustetaan esiin laitetun bambunoksan ympärille. Juhlan lopuksi tai seuraavana päivänä oksa poltetaan tai lasketaan jokeen virran vietäväksi.

Tanabata-juhla on yksi viidestä kaikkialla Japanissa vietettävistä vuotuisista juhlista. Sitä vietetään joko heinäkuun seitsemäntenä päivänä tai vanhan kuukalenterin mukaisesti kuukautta myöhemmin. Tanabata (七夕) tarkoittaa suoraan käännettynä seitsemännen päivän iltaa, ja juhlapäivä tunnetaan myös nimellä tähtijuhla. Juhlaa vietetäänkin pimeän jo laskettua: ilotulitteet värjäävät taivaan ja musiikki ja laulu soi, ja kaupunki on koristeltu bambunoksilla ja komeilla, tähdenlentoa muistuttavilla paperileijoilla. Erityisen kuuluisa on Sendain (Miyagin maakunnassa) ja Hiratsukan (Kanagawan maakunnassa) tanabata-juhlat.

Tanabatan juuret ulottuvat 2000 vuoden taakse vanhaan kiinalaistarinaan, josta on useita versioita. Yksi suosituimmista kuuluu seuraavalla tavalla:

Taivaassa asuva prinsessa Orihime kutoi upeita kankaita tähdistä muodostuneen Amanogawa-joen rannalla. Prinsessa teki kovasti töitä, mutta hänen sydämensä oli surullinen: hän ei voisi koskaan tavata ketään ja rakastua.

Prinsessan isä, taivaankuningas Tentei huolestui tyttärestään ja järjesti tapaamisen Amanogawan toisella puolella asuvan lehmipoika Hikoboshin kanssa. Nuoret rakastuivat ensi silmäyksellä ja menivät pian naimisiin.

Mutta ihastuksissaan he laiminlöivät työnsä. Orihime ei enää kutonut kankaita, eikä Hikoboshi huolehtinut lehmistään. Kuningas Tentei raivostui ja erotti rakastavaiset eri puolille Amanogawa-jokea kieltäen heitä enää tapaamasta toisiaan. Mutta Orihimen sydän oli raskas ja lopulta tyttären kyynelet saivat isän säälimään tytärtään: hän antoi rakastavaisten tavata kerran vuodessa seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, jos tytär vain työskentelisi ahkerasti koko vuoden ajan.

Kun tapaamispäivä vihdoin koitti, olivat Orihime ja Hikoboshi joen rannalla. Mutta he joutuivat huomaamaan, ettei joen yli kulkenut siltaa. Orihime puhkesi kyyneleisiin. Avuksi riensi harakkaparvi, joka lupasi rakentaa siivistään sillan, jotta Orihime pääsisi joen toiselle puolelle. Kerrotaan, että jos seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä sataa, eivät harakat pääse paikalle ja rakastavaisten on odotettava jälleen vuosi, ennen kuin voivat tavata uudestaan.

Tanabata-laulu

ささのは さらさら           Sasa no ha sara-sara
のきばに ゆれる                  Nokiba ni yureru
おほしさま キラキラ       Ohoshi-sama kira-kira
きん ぎん すなご)          Kin gin sunago

ごしきの たんざく           Goshiki no tanzaku
わたしが かいた               Watashi ga kaita
おほしさま きらきら       O-hoshi-sama kira-kira
そらから みてる               Sora kara miteru

Vapaasti suomennettuna:

Bambunlehdet kahisevat
Väräjävät verannalla
Tähdet ne tuikkivat
Kuin kullan ja hopean hienoinen hiekka

Värikkääseen viestipaperiin
Minä kirjoitin
Tähdet ne tuikkivat
Taivahalta katselevat

Kuva: Hiroshige Utagawa / Schichuu han-ei Tanabata matsuri (Kaupunki kukoistaa Tanabata-juhlan aikana) sarjasta Meisho Edo hyakkei (Sata kuuluisaa näkymää Edosta)

Text © hiramenome.com