Tokiota taksin ikkunasta

Olen muutamaan otteeseen postaillut näitä taksin ikkunasta otettuja Tokion siluetti- ja rakennuskuvia, mutta nyt ajattelin pistää useamman kerralla. Eli reitti on Odaiban suunnalta kohti kaupungin keskustaa, yleensä näytän ottavan kuvia Ginzaan saakka ja sitten jotenkin unohdan koko jutun.

Tämä kuvasarja on niin rehellinen kuin suinkin voi. Tältä Tokio näyttää satunnaisena arkipäivänä autosta käsin. Vaikka rakennukset ovat, tai ainakin moni niistä, kuuluisia, ei niiden läpi kuulla havainnekuvista tuttu taivaallinen valohämy eivätkä hoikat pahvi-ihmiset kuljeskele niiden edustalla kepeästi jutustellen. Ei. Arkkitehtoninen laatikko on laatikkoa ja modernin kaupungin harmaus harmaata. Vanhemmiten vielä harmaampaa. Ilmansaasteet, sää, rakennusmateriaali, katsantokulma, kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen.

Mutta kyllä Tokiota kannattaa näinkin katsella. Siispä taksin kyytiin ja menoksi. Kas tässä.

Edessämme häämöttää Sateenkaarisilta eli Rainbow Bridge. Nimensä se on saanut siksi, että illan tullen valot värjäävät sen sateenkaaren värein. Silta valmistui vuonna 1993, ja siitä on sittemmin muodostunut yksi Tokion maamerkeistä.

Tätä asuintaloa jaksan aina ihmettellä. Millaista olisi asua tällaisessa kerrostalokompleksissa, jonka parvekkeet antavat suoraan kaupunkimoottoritielle? Parvekkeilla ei tietenkään juuri oleskella, vaan korkeintaan kuivatetaan pyykkiä. Taustalla häämöttää Fuji TV:n rakennus, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Näkymä sateenkaarisillalta. Nuo kaksi raidallista pilvenpiirtäjää kuvan vasemmassa kulmassa näkyvät muistaakseni myös Hama rikyu -puutarhasta käsin. Toisin sanoen tuhrivat kauniin puutarhan seesteisen maiseman…

Käännytään toiseen suuntaan. Oi kun on nättiä! Hehe…

Sitten tulee mielenkiintoinen arkkitehtoninen luomus. Se on tuo keskellä oleva kuutiotalo. Katsotaanpa hiukan lähempää…

Kas tässä. Maailmankuulun arkkitehdin, Kishō Kurokawan (1934–2007) metabolistista tyylisuuntaa edustava Nakagin Capsule Tower. Vuonna 1972 (yhdessä kuukaudessa) valmistunut rakennus on tätä nykyä lähes tyhjillään ja pahoin rapistunut, mutta aikoinaan se on edustanut arkkitehtuurin uusimpia tuulia. Estetiikasta voidaan olla montaa mieltä, mutta hulluhan tämä rakennus on, asuin- ja toimistokuutioita on tarkoitus voida yhdistellä, ja alunperin se on suunniteltu Tokion poikamies-salarymanien tarpeisiin. Ja heitähän riittää… Tai oli ainakin ajatus riittävän. Rakennus ei saanut jatkoa, mutta kaikki taitavat tietää kapsulihotellit, joissa on aika samankaltainen idea. Työmuurahaisille tarkoitettu. Täällä lisää kuvia myös sisältä.

Tähän päättyy tämänkertainen taksimatkakuvaus. Ginza loistaa pimeyden laskettua kaikissa neonvalon väreissä, mutta harmaana arkipäivänä moottoritieltä katsottuna sen loisto on… no, hiukan hukassa.

Lisää taksiajeluita seuraa, jos vain muistan kuvia ottaa!

Tokion kaupunkinäkymät Nikon showroomista käsin

Tässä jälleen Tokio-näkymiä yläilmoista käsin. Nyt ollaan Shinjukussa, tarkemmin ottaen Nikon Showroomin ikkunoiden ääressä.

Nikon Showroomiin kannattaa tehdä pieni koukkaus myös siinä tapauksessa, että on ylipäänsä  kameroista ja valokuvauksesta kiinnostunut. Esillä on Nikonin uutuudet ja myös vanhat kamerat. Myymälästä löytyy kaikkea kamerarungoista objektiiveihin, kameralaukkuihin, jalustoihin ja erilaisiin ammattilaistilpehööreihin. Galleriassa pääsee tutustumaan vaihtuviin valokuvanäyttelyihin.

Nikonin showroom ja galleria ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 10–18. Näyttelyiden viimeisenä aukiolopäivänä galleria sulkee jo klo 15. Molempiin – sekä niiden isojen ikkunoiden ääreen – on vapaa pääsy.

Tästä linkistä löytyy tarkemmat tiedot sekä sijainti kartalla.

Ja voi sieltä jotain mukaankin tarttua. Kuten näin hieno kassi!

Tokyo Tower pilvenpiirtäjien keskellä

Blogini on ollut viime aikoina pahasti hungilla, mikä johtuu tietenkin muista kiireistä ja, noh, blogiväsymyksestä, kuten hommaa pitempään tehtyä tuppaa välillä käymään. Koitan tökkiä itseäni siis kylkeen ja ryhtyä taas postailemaan, ilman sen kummempia missioita. Politiikkakin jäänee vähemmälle: siellä se Abe-chankin yhä änkyttää, eikä tilanteeseen näytä ainakaan toistaiseksi tulevan muutosta. Ikävä kyllä.

Mutta muihin asioihin siis. Ylläoleva kuva on Tokion siluetti pilvenpiirtäjineen. Ei niitä oikein toisistaan erota, vaikka joskus on kaltevaa kattoa ja värieroja. Pilvenpiirtäjien keskellä erottuu Tokion entinen maamerkki, vuonna 1958 valmistunut oranssi Tokyo Tower, joka on ottanut mallia Pariisin Eiffel-tornilta ja ohittanut sen korkeudessa. Joskus aikoinaan se jopa erottui muista tokiolaisista rakennuksista korkeudellaan.

Tokyo Toweria pidettiin ennen romanttisena kohteena, vähän samaan tapaan kuin keinotekoista Odaiban huvittelukeskusta. Mielenkiintoista, mutta totta.

Kuva on otettu auton ikkunasta Tokionlahden ylittävältä Rainbow-sillalta.

Rakennuksia Tokiossa: Fuji-television pääkonttori

fuji_building

Tokiota harvemmin kehutaan kauniiksi kaupungiksi, mutta mielenkiintoiseksi kylläkin. Sitä on myös sen arkkitehtuuri. Erikoista, kokeilevaa, ei aina kovin onnistunutta tai silmiä hivelevää, mutta omalla tavallaan mieleenpainuvaa kuitenkin. Ajattelinkin aina silloin tällöin nostaa esiin joitakin tunnettuja rakennuksia, joita huomaa vaikka sitten taksin tai junan ikkunasta tai muuten kadulla käyskennellessä.

Ensimmäiseksi esittelyyn pääsee yksityisen Fuji TV:n pääkonttori Odaiban tekosaarella. Vuonna 1996 valmistunut rakennus jää mieliin kaksi tornia yhdistävistä kävelysilloista sekä rakennuksen yläpäässä olevasta metallipallosta. Arkkitehtinä on toiminut Kenzō Tange (1913–2005).

Kävelysiltojen tarkoituksena on paitsi yhdistää kaksi rakennusta, myös vahvistaa niiden maanjäristyskestävyyttä. Pallossa puolestaan on näköalapaikka, jonne on 550 jenin pääsymaksu. Avoinna ti-su klo 10–18.fujitv_lahelta

Tässä vielä lähis samaisesta rakennuksesta, rakennukset yhdistävien kävelysiltojen idea tulee paremmin selville. (lisätty 22.2.2017)