Fukushiman ydinvoimalan entinen johtaja Masao Yoshida on kuollut

masao yoshidaFukushiman tuhoutuneen Dai-ichi-ydinvoimalan entinen johtaja, Masao Yoshida, on kuollut. Hän sairasti ruokatorven syöpää, joka diagnosoitiin vajaa vuosi ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Yoshida oli kuollessaan 58-vuotias.

Fukushiman Dai-ichi-ydinvoimalan reaktorit räjähtivät maaliskuun 11. päivänä 2011 voimakkaan maanjäristyksen ja sitä seuranneen valtavan tsunamin jälkeen. Yoshida jatkoi pelastustoimien johtajana seuraavien yli kuuden kuukauden ajan, kunnes hänet kiidätettiin sairaalaan marraskuun lopulla. Hänellä todettiin syöpä, ja joulukuun 1. päivä hän jätti tehtävänsä.

Yoshidan toimia ydinvoimatuhon minimoimiseksi on kiitelty. Hän mm. jatkoi, Tepcon kielloista huolimatta, meriveden pumppaamista voimalaan reaktoreiden jäähdyttämiseksi, minkä uskotaan estäneen niiden lisäkuumenemista ja räjähtämistä. Tämä säästi useita henkiä, ja sanotaan jopa, että Yoshidan päätösten ansiosta Japani säästyi paljon suuremmalta ydinkatastrofilta.  Espanja myönsi syyskuussa 2011 Yoshidalle ja hänen johtamallensa ”Fukushima 50” -ryhmälle Asturian ruhtinaan rauhanpalkinnon ja kutsui heitä Fukushiman sankareiksi.

Vastoin yleisiä (japanilais)tapoja syöpäsairas Yoshida antoi videohaastattelun vuonna 2012, jossa hän kertoo omin sanoin kokemuksistaan ydinvoimalaonnettomuuden aikana. Puolituntinen videohaastattelu (jonka kuvakaappauksia tämän postauksen kuvat ovat) esitettiin Fukushimassa järjestetyssä symposiumissa marraskuussa 2012. Yoshida kertoo, miten hän pelkäsi kuolevansa, kun räjähdys repi voimalan katon irti, ja tajunneensa vasta jälkikäteen, että kyse oli hydrogeeniräjähdyksestä.

Yoshidan kuolemasta kertonut Tokyo Electric Power Co. eli Tepco kiirehti tuttuun tapaan lisäämään, ettei Yoshidan syövällä tai kuolemalla ollut ”mitään tekemistä” ydinvoimalaonnettomuuden tai radioaktiivisen säteilyn kanssa. Samaan aikaan he joutuivat kuitenkin myöntämään, että voimalasta vuotaa edelleen radioaktiivista ainetta mereen, ja että mm. syöpäsairauksia aiheuttavan radioaktiivisen aineen turvarajat ylittyvät alueella moninkertaisesti.

Lue lisää:

Fukushima Diary

1 One topi

The Australian (pdf, ”Fukushima boss Masao Yoshida breaks silence on disaster”)

The Asahi Shimbun AWJ

RT

Mainokset

Muistoissa: Sumolegenda Taihô Kôki

Legendaarinen sumopainija Taihō Kōki (大鵬幸喜, Taihou Kouki) kuoli tänään sydäntautiin tokiolaisessa sairaalassa. Hän oli 72-vuotias.

Taihō voitti uransa aikana ennätykselliset 32 sumomestaruutta, mikä tekee hänestä historian menestykseimmän sumopainijan. Hänen suurta suosiotaan sodan jälkeisessä Japanissa kuvaa yleinen sanonta, jonka mukaan japanilaisten kolme ykkössuosikkia olivat Kyojin (baseball-joukkue), Taihō ja tamagoyaki (japanilainen omeletti). Lue loppuun

Muistoissa: Aistien valtakunnan ohjaaja Nagisa Oshima

Japanilaisen uuden aallon elokuvaohjaaja Nagisa Ōshima kuoli tänään, tammikuun 15. päivänä, keuhkokuumeeseen tokiolaisessa sairaalassa. Hän oli 80-vuotias.

Nagisa Ōshima syntyi Kiotossa sodan keskellä maaliskuun 31. päivänä 1932. Hän luki pääaineenaan poliittista historiaa Kioton yliopistolla, mutta päätyi sattuman kautta Shōchikun elokuvastudioille ja lopulta käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi. Ōshima teki urallaan yhteensä 26 elokuvaa, joista kuuluisimmat ovat eroottisuutensa takia sensorien näppeihin joutunut Aistien valtakunta sekä homorakkaudesta kertonut Merry Christmas, Mr. Lawrence.

Lue loppuun

Tennou tanjoubi, keisarin syntymäpäivä

Keisarin syntymäpäivä eli tennou tanjoubi on yleinen vapaapäivä Japanissa. Se on myös toinen kahdesta päivästä vuosittain, jolloin keisarinpalatsin portit avautuvat yleisölle.

Japanin tämänhetkinen keisari, Akihito, syntyi joulukuun 23. päivä 1933, ja täyttää siis tänä vuonna 79 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi japanilaiset saavat vapaapäivän, ja keisari tervehtii häntä onnittelemaan tulleita kansalaisia. Mikään kättelytilaisuus ei kuitenkaan ole kyseessä: keisari perheineen seisoo parvekkeella luodinkestävän ikkunan takana  väkijoukon hurratessa alhaalla aukiolla. Lue loppuun

Muistoissa: Kabukinäyttelijä Nakamura Kanzaburō

Kabukiteatteria uudistanut ja myös länsimaihin vienyt kabukinäyttelijä Kanzaburō Nakamura XVIII kuoli keskiviikkona 5.12.2012. Hän oli 57-vuotias.

Kanzaburō, kuten hänet yleisesti tunnettiin, syntyi kabukiperheeseen toukokuun 30. päivänä 1955. Hänen oikea nimensä oli Noriaki Namino, mutta kuten kabukiperinteeseen kuuluu, peri hän suvussa kulkeneen kabukinimen isältään, joka puolestaan oli perinyt sen omalta isältään. Kanzaburō oli kahdeksastoista perheen nimeä kantanut näyttelijä. Lue loppuun

Sadako Sasaki, tuhansien paperikurkien tyttö

Koulupojat Sadako Sasakin muistopatsaalla Hiroshiman Rauhanpuistossa

Hiroshimassa muistettiin kolme päivää sitten atomipommin uhreja, ja tänään on Nagasakin vuoro. On kulunut 67 vuotta siitä, kun Yhdysvallat pudotti näihin kahteen kaupunkiin yli 200 000 ihmistä tappaneet atomipommit.

Tänä vuonna muistotilaisuuksiin osallistui  atomipommien pudottamisesta päättäneen presidentti Harry S. Trumanin pojanpoika, Clifton Truman Daniel. Hänet oli kutsunut paikalle Sadako Sasakin mukaan nimetty rauhanyhdistys.

Mutta kuka oli tämä Sadako-tyttö, jonka kutsuun Trumanin perillinen vastasi? Lue loppuun

Muistoissa: Yamada Isuzu

Japanilainen teatteri- ja elokuvanäyttelijätär Yamada Isuzu (山田五十鈴) kuoli maanantai-iltana pitkäaikaiseen sairauteen tokiolaisessa sairaalassa. Hän oli 95-vuotias.

Yamada, oikealta nimeltään Mitsu Yamada, syntyi Osakassa 5. helmikuuta 1917. Hänen isänsä oli naisrooleihin erikoistunut onnagata-näyttelijä ja äitinsä geisha. Äidin vaikutuksesta nuori Yamada oppi jo varhaisella iällä nagauta-laulua ja perinteistä japanilaista tanssia. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Yamada sai 12-vuotiaana, ja hänestä tuli pian elokuvayhtiön suosituimmista näyttelijöistä. Lue loppuun

Jufukun shôchût valmistetaan hellyydellä

Kinuko Jufuku istuu tatamimatolla polvi-istunnassa yli satavuotiaan shōchū-tehtaan yläkerrassa ja kertoo tarinaansa. Hänen ryhtinsä on suora, ehostamattomilta kasvoilta loistaa varmuus. Hän on nainen miesten maailmassa, shōchū-riisiviinan valmistaja.

Jufuku Shuzōjōn shōchū-tehtaan historia ulottuu vuoteen 1890. Tuolloin Kinukon isoisoisä perusti pienen shōchū-tislaamon Keski-Kyushulla sijaitsevaan Hitoyoshin kaupunkiin. Vuorten suojaama Hitoyoshi on tunnettu ensiluokkaisesta riisishōchūstaan, ja kulta-aikoina kaupungissa oli yli sata pientä shōchū-tehdasta. Nyt niistä on jäljellä enää 28. Rouva Jufuku on tuottajista ainoa, joka valmistaa shōchūa edelleen perinteisin menetelmin.

Kinuko Jufukun puheessa toistuvat usein sanat kunnioitus ja kohteliaisuus. On kunnioitettava työtä, raaka-aineita, sitä mitä tekee.  Shōchūn raaka-aineiksi hän kelpuuttaa vain parhaat: riisi on ensiluokkaista uuden sadon riisiä, jota voi käyttää myös keittiössä, ja vesi tulee vuorilta, puhtaista lähteistä.

Niinä päivinä, jolloin shōchūa tehdään, rouva Jufuku herää varhain. Ensin hän suuntaa onseniin, kuumien lähteiden kylpylään. Kylpy puhdistaa kehon lisäksi mielen. Sen jälkeen on hyvä ryhtyä työhön.

Shōchūn valmistaminen alkaa riisin pesemisellä ja höyryttämisellä. Kypsään riisiin lisätään kouji-juuri, joka käynnistää viikon kestävän fermentoimisprosessin. Kun riisi on valmista, se kannetaan käsivoimin laakeissa bambukoreissa kypsymään suuriin tynnyreihin.

– Riisi on kuin pieni lapsi. Se hengittää, ja sitä on kohdeltava hellästi ja kunnioituksella. Kun kannan riisin omin käsin bambukorissa, näen, että sillä on kaikki hyvin.

Pienessä tehtaassa on myös paksuja täkkejä pinossa. Ne eivät ole työntekijöille, vaan shōchūlle: kylminä öinä tynnyrit peitellään kuin omat lapset.

Jufuku Shuzôjôn tehtaalla on kodikas tunnelma. Tämän vuoden shôchût ovat pullotusvaiheessa ja tehtaalla on siistiä ja puhdasta.

Moderneilla valmistusmenetelmillä shōchūsta saadaan kilpailijoiden mukaan miedompaa ja siten helpommin juotavaa. Tämän lisäksi valmistusaika lyhenee merkittävästi, koska tislaaminen tehdään alipaineessa. Suurissa, automatisoiduissa tehtaissa vuoden shōchūt saadaan valmiiksi jopa kahdessa päivässä, kun perinteisillä menetelmillä samaan menee seitsemän kuukautta. Tislaamisen jälkeen Jufukun shōchūn maku hioutuu vielä savitynnyreissä ja pullotuksen jälkeen hyvä shōchū saa kypsyä vielä vähintään pari vuotta.

Myös Jufukulla uusia tekniikoita on kokeiltu, mutta perinteisiin palattiin pian.

– Ei vippaskonsteja käyttämällä päästä laadulla ylpeilemään. Miedompaa shōchūa, jos sellaista halutaan, voi valmistaa myös perinteisin menetelmin, Kinuko Jufuku toteaa.

Kouji-juuri valmistetaan puulaareissa. Tehtaalla vanha kohtaa uuden.

Shōchūa on pitkään pidetty Japanissa miehisenä, hiukan äijämäisenä juomana ja sitä verrataan usein viskiin. Raaka-aineena käytetään riisiä, ohraa tai bataattia, joskus jopa kastanjaa tai ruskeaa sokeria. Kirkas, noin 25-prosenttinen shōchū sopii myös ruokajuomaksi.

2000-luvun alussa kyushulaiset bisnesmiehet keksivät brändätä vanhan juoman ja antaa sille uuden ilmeen. Se tepsi. Nyt shōchū on muotia. 1980- ja 90-lukujen viinibuumit ovat laantuneet, ja japanilaiset – myös nuoret naiset – ovat palanneet perinteisten juomien pariin. Osin se selittyy sillä, että shōchū sopii myös drinkkien pohjaksi. Chuu-hai-juomia saa nykyään baarien lisäksi jopa juoma-automaateista.

Jufukulla kaikki tehdään käsin. Perheenjäsenten lisäksi tehdas työllistää muutaman työntekijän.

Perinteinen tapa on jatkaa shōchūa vedellä: kesällä kylmällä, talvella kuumalla. Mutta kaikkein parasta shōchūa ei kannata lantrata, sanoo Kinuko Jufuku.

– Shōchūn oma, hienostunut maku tulee esiin parhaiten, kun sen juo sellaisenaan. Lasiin voi korkeintaan lisätä pari jääpalaa, mutta siinä kaikki.

Jufukun kolmikymppinen poika, Kouta, nyökyttelee vieressä. Hän on ollut pienestä pitäen mukana shōchūn valmistuksessa – aivan kuten äitinsäkin aikanaan. Jufuku Shuzojulla onkin tiedossa jatkaja, toisin kuin monella muulla pienellä shōchū-tehtaalla.

Kinuko Jufukun (oik.) lapset jatkavat perheen työtä. Kouta-poika (toinen oikealta) seuraa äitinsä jalanjäljissä.

Teksti ja kuvat © MM/hiramenome.com