Delivery sushia tokiolaisittain

Japani tunnetaan sushista, se on selvä. Vaikkei se varsinaisesti arkiruokaa olekaan, on sushinälkäisen helppo löytää haluamansa. Valinnan varaa riittää hienoista perinteisistä  sushiravintoloista liukuhihnasushiin ja supermarketien ja konbinikauppojen pakattuihin bentosusheihin. Ja jos ei tee mieli lähteä kotoa minnekään, aina on olemassa lähettipalvelut. No, ei ehkä aina, mutta kumminkin.

Tällä kertaa lähetys tilattiin vanhasta ja perinteikkäästä sushiravintolasta. Kaikilla ravintoloilla ei tätä palvelua ole, mutta osalla kylläkin. Tilauksen voi tehdä puhelimitse tai käymällä paikan päällä, kuten me teimme. Tilauksen saatuaan iäkäs sushimestari ryhtyi samantien töihin ja me lähdimme kotiin. Kun olimme käyneet kylvyssä ja valmiina asettumaan ruokapöytään, soi ovikello. Sushilähettihän se siellä, ravintolan vanhaemäntä.

Sushilajitelma, kullekin ruokailijalle omansa, oli asetettu kauniisiin pyöreisiin jūbako-lakka-astioihin, jotka on helppo pinota päällekkäin. Ylimmäisen päälle vielä hiukan kelmua ja se on siinä. Entä astiat, mitä niille tehtäisiin? Ne laitetaan aamulla oven ulkopuolelle, emäntä käy ne sieltä hakemassa seuraavana päivänä. Kuten tapana on ollut. Niin, kuka on sanonut että ruokalähetyksissä pitää käyttää kertakäyttöastioita? Ei kukaan…

Lentokenttäsushia

sushilautanenJapanin lentokentillä ei tarvitse pelätä jäävänsä nälkäiseksi. Ravintoloita on yleensä runsaasti ja valikoimaa riittää. Etenkin siis ennen turvatarkastusta, jotta syömään voi mennä vaikka yhdessä saattajien kanssa.

Pääosin tarjolla on japanilaista ruokaa: soba- ja udonnuudeleita, raamenia, ehkä tempuraa, kenties paikallisia erikoisuuksia, shokudou-ruokapaikkoja, sushia. Tai ainakin joitain niistä.

Me jaoimme tällä kertaa sushilajitelman oluen ja shōchū-pohjaisen sour-drinkin kanssa. Meni sopivana huikopalana ennen lentokoneeseen nousemista.

   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

…ja tämän pikku postauksen myötä potkin itseäni taas bloggaamaan. Viime vuosi oli kohdallani tavallista kiireisempi, minkä vuoksi blogikin jäi hiukan hunningolle. Pyydän anteeksi, mikäli joku on kaipaillut.

Muutin blogin ilmettäkin. Nyt postaukset ovat peräperää ja helposti skrollattavissa, minkä toivon helpottavan lukemista ja sopivan tällaisille lyhyillekin postauksille. Ehkäpä se helpottaa myös bloggauskammon iskiessä…  Eli tiedossa jälleen pikkujuttuja Japanista ja välillä pitempiäkin, ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Eteenpäin siis!

Sushi – muutamia huomioita

sushiya
Sushiravintolassa Tokiossa. Vasemmalla makizushia, keskellä lajitelma nigirizusheja, oikealla etikkaista inkivääriä (gari). Valmista ei toki tarvitse odotella, parhaimmillaan sushit ovat heti kun sushimestari nostaa ne eteesi!

Perjantain kuva&sana -sarja jatkuu kaikille tutulla sanalla sushi. Mistä moinen valinta? Koska se (on niin hyvää ja koska se) antaa hyvän tilaisuuden korjata muutama aiheeseen liittyvä väärinkäsitys.

Sushi on siis riisietikalla (su) maustettua riisiä, jonka päälle asetetaan raakaa tai kypsennettyä merikalaa tai muita meren antimia, joskus myös vihanneksia, kuten avokadoa, tai lihaa. Erilaisia susheja ovat esimerkiksi suupalan kokoiset nigirizushit, rullaksi pyöritellyt makizushit, noritötteröksi kieräytetyt temakizushit ja laakeasta kulhosta tarjotut chirashizushit.

Japanilaiselle sushi tarkoittaa ensisijaisesti nigirejä. Ne ovat sushin aatelia, ja muut, kuten makisushit ja temakit ovat sivuosassa. Chirashi on puolestaan ihan oma juttunsa, ja kuuluu olennaisena osana esimerkiksi nukkienpäivään.

Sitä vastoin länsimaissa makisushit ovat saavuttaneet suuren suosion, ja moni ymmärtää sushin nykyään makisushina. Jotta väärinkäsityksiltä säästyttäisiin, olisi parempi kuitekin puhua makisushista makisushina. Yksinään niitä ei yleensä tarjota, mutta eväsretkillä ne ovat oivallisia! Makirulla sitä vastoin on sikäli hassu sana, että se tarkoittaa rullarullaa 🙂

Japanissa sushi on ennen kaikkea ravintolaruokaa. Kotona sitä ei valmisteta, osin siksi, että sushilajitelmaan tarvitaan montaa eri lajia täytteitä (neta) ja niiden on oltava mahdollisimman tuoreita. Sushia pidetään myös erityisherkkuna, jota moni syö (median antamasta kuvasta poiketen) itse asiassa ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Tai hautajaisissa, jolloin sushin laatu ei ole yleensä kovin korkea.

Parasta sushia saakin hyvässä sushiravintolassa, jossa ei muita ruokalajeja tarjotakaan. Tie sushikokiksi on pitkä: ensimmäiset kymmenen vuotta opetellaan riisin valmistamisen taitoa ja vasta sitten pääsee koskemaan veitseen. Eli jos omat kotisushisi eivät muistuta Japanissa maistamiasi susheja, niin tässä on siihen yksi syy. Mutta se ei tietenkään estä nauttimasta kotonakaan valmistetuista susheista!

Sana sushi voidaan kirjoittaa monella eri tavalla, tässä yleisimmät:

 

すし・鮨・スシ・寿司

 

Kaikki nämä luetaan siis sushi. Sana voidaan myös translitteroida eri tavoin: amerikkalaistumisen myötä tavallisin kirjoitusasu on nykyään Hepburn-järjestelmän mukaisesti sushi h-kirjaimen kera, mutta aiemmin se kirjoitettiin muodossa susi.

Ja jos tarkkoja ollaan, suomeksi sushi pitäisi tavuttaa sus-hi, joten sikälikin meillä oikea kirjoitusasu pitäisi olla susi tai hatun kera suši. Mutta susista tulee suomalaiselle mieleen sudet… Eli sus-heilla mennään, ainakin toistaiseksi.

Se sushista tältä erää, palaan aiheeseen varmasti uudelleen (ja uudelleen)!