Katsauksia Japanin historiaan, osa 1: Jōmon-kausi

No niin, aloitellaanpas vihdoin sitä lupailemaani historiakatsausten sarjaa. Jotta en jumittaisi tämän enempää, koitan pitää tekstini vähemmän koulukirjamaisina ja sen sijaan kirjata ylös mitä on lukiessani mieleen jäänyt.

Jōmon-kauden kulho, Wikipedia

Japanilainen historiankirjoitus aloitetaan yleensä Jōmon-kaudesta (縄文時代, Jōmon-jidai, lausutaan ”dzoomon-dzidai”), joka kattaa noin vuodet 10 000 eKr. – 300 eKr., ja jota edeltää paleoliittinen kausi.

Erityistä tälle aikakaudelle on keramiikan valmistamisen taito, minkä mukaan se on myös nimetty: jōmon tarkoittaa narukoristelua, jota esiintyi tämän aikakauden keramiikassa. Kippoihin ja kuppeihin oli siis painettu yksinkertainen, mutta kaunis raitakuvio.

Taidot karttuivat vähitellen, ja keskisellä Jōmon-kaudella valmistettiin jo varsin näyttäviä liekkimäisiä astioita ja myöhemmin koristeellisia naishahmoja. Mielenkiintoisia olivat myös tutkijoiden tekemät huomiot keramiikan samankaltaisuudessa Kyushulla ja Korean niemimaalla, mikä viittaa näiden kahden alueen tiiviiseen yhteydenpitoon Jōmon-kauden lopulla.

Liekkikeramiikkaa ōmon-kaudelta, kuvakaappaus

Tähän aikaan ihmiset Japanin saarilla elivät keräilijöinä, metsästäjinä ja kalastajina. Varhaista maanviljelyäkin jo harjoitettiin, mutta riisinviljelyä ei vielä tunnettu. Ihmiset asuivat jokseenkin pysyvästi paikoillaan, ja – mielenkiintoista kyllä – jo tuolloin varsin tiiviisti. Wikipediassa tiedetään kertoa, että Japanissa oli tuolloin 100 000 asuinaluetta ja että vuoden 2400 eKr. tienoilla se oli noin 265 000 asukasluvullaan ollut yksi maailman tiheimmin asutuista paikoista. Jatko onkin sitten, no, historiaa.

Jōmon-kauden asumuksia, kuvakaappaus

Jōmon-kauden asuinrakennukset olivat maakuoppia, joita suojasivat puurakenteiset norsuheinäkatot. Asutuksien yhteyksistä on jäänyt nykyihmisen tutkittavaksi simpukkakasoja, joista on voitu tehdä päätelmiä Jōmon-ihmisten ruokavaliosta, johon kuului mm. kalaa, simpukoita ja äyriäisiä, mutta myös esimerkiksi metsästettyjä kauriita ja villisikoja sekä luonnosta kerättyjä kasveja ja siemeniä. Ainakin Länsi-Japanissa harjoitettiin Jōmon-kauden lopulla myös syvämerenkalastusta.

Eri puolille Japania on avattu rekonstruktioituja Jōmon-kyliä, joissa pääsee tutustumaan tämän aikakauden arkkitehtuuriin ja elämään. Tällaisia ovat esimerkiksi Miyagin Okumatshushima sekä Kagoshiman Uenohara Kyushun saarella.

…ja muistelin sitten itsekin käyneeni kymmenen vuotta sitten eräässä esihistoriallisessa kylässä, joskin se oli tuolloin vasta valmistumassa, eikä rakennuksiin vielä päässyt sisään. Kyseessä on Kyushulla, Ikin saarella Ikikoku-museon yhteydessä oleva Haranotsujin alue, joka on oikeastaan keskittynyt Jōmon-kautta seuraavaan Yayoi-kauteen, mutta kuvamateriaalia vertaillessani päädyin siihen, että oli siellä yksi Jōmon-kaudenkin rakennus:

Tästä toisesta kuvasta en jälleen mene aivan takuuseen, mutta jälleen kuvia tutkiskelemalla ja näin jälkikäteen arvioimalla luulen, että tässä pienoismallissa vertailevat rakennustaitojaan Jōmon-mies ja Yayoi-mies:

Vai mitä luulette?

Tällainen katsaus tällä kertaa, ensi kerralla siirrymme eteenpäin ja siis sille jo mainitulle Yayoi-kaudelle.

Lähteinä mm:
Japanese History – 11 Experts Reflect on the past, Kodansha International, 1996
Wikipedia (suomi, englanti)
ym. nettisivuja ko. hakusanoilla

 

Katsauksia Japanin historiaan, osa 0

Uutta ja vanhaa rakennuskantaa Tokiossa.

Minun on jo pitempään pitänyt perehtyä tarkemmin Japanin historiaan. Tokihan siitä on tullut kaikenlaista luettua ajan mittaan, mutta jonkinlainen yleiskatsaus ei tekisi yhtään huonoa – ja miksipä siitä ei samalla kirjoittaisi tähän Japanista kertovaan blogiinkin. Vastaavanlaisen postaussarjan on toki jo omassa blogissaan tehnyt bloggaajakollegani Tatu (klik sarjan ensimmäiseen osaan), mutta kun ite tekee niin jotain jää päähänkin, ajattelin.

Ja mikä olisikaan parempi ajankohta aloittaa, kuin juuri alkanut vuosi, joka samalla jää viimeiseksi Heisei-kauden kokonaiseksi vuodeksi, sillä huhtikuussa 2019 keisari Akihito luovuttaa vallan (tai vallattomuuden, symbolisen johtajuuden joka tapauksessa) pojalleen Naruhitolle. Tämän vallansiirron syistä (ja seurauksista) ollaan montaa mieltä, mutta ei niistä tässä kohtaa sen enempää.

Vaan aloitetaan siis se retki Japanin historiaan. Johdattelijana minulla on kompakti, mutta varsin pätevä kaksikielinen kirja, Japanese History – 11 Experts Reflect on the Past. Ei ehkä ihan tuorein katsaus, mutta eiväthän ne historian faktat nyt niin kauheasti muutu, ja aina voi lisäillä sen mukaan mitä muuten on kuullut, nähnyt ja oppinut.

Eli näillä eväin kuulemme piakkoin Jōmon- ja Yayoi-kausista ja siitä eteenpäin vähitellen aina Heisei-kauteen saakka. Pysykäätten siis kuulolla, mikäli historialliset havinat kiinnostavat.

Tokion palopommituksista 70 vuotta

tokio_pommitukset_70vJapanissa on tänään muistettu Tokion palopommituksen 70-vuotispäivää. Maaliskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä 1945  amerikkalaiset palopommittivat Tokiota tuhoten viidesosan kaupungista ja tappaen 105 400 miestä, naista, lasta ja vanhusta.

Vaikkakin lähes unohdettu etenkin länsimaissa, oli Tokion tulipommitus eli Operaatio Meetinghouse historian tuhoisin yksittäinen pommitus.

Amerikkalaiset B-29-lentokoneet pudottivat yön pimeydessä Tokioon palopommeja sekä napalmipommeja, jotka olivat tuolloin täysin uusi keksintö. Ennen Tokion pommitusta amerikkalaiset olivat testanneet sitä Ranskassa.

Historianet.fi kertoo napalmista seuraavaa: ”Aine oli kehitetty muutamaa vuotta aiemmin Harvardin yliopistossa, ja se oli pian osoittautunut tehokkaaksi aseeksi, sillä tahmea geeli takertui hyvin joka paikkaan ja se paloi hitaammin kuin bensiini.”

Kun aiemmat pommitukset oli suunnattu sotilaallisiin kohteisiin, oli Tokiossa kohteena siviiliväestö. Suuri osa napalmipommeista pudotettiin Tokion vanhaan keskustaan eli  Shitamachiin, tiiviisti asutetulle alueelle, missä talot oli rakennettu pääosin puusta ja paperista.

Yksi tuhotuista alueista on turistien rakastama ja temppeleistään tunnettu Asakusa. Selviytyneet kertovat, kuinka koneet lensivät niin matalalla että tuntui kuin niitä olisi voinut koskettaa. Pommeja satoi noin 40 minuutin ajan. Näkymät olivat helvetilliset: ihmiset paloivat elävältä, ja seuraavana päivänä ruumiita oli kaikkialla röykkiöittäin.

Kohdassa 10.27 amerikkalaisen pommittajan näkemys tapahtumista.

Muistoseremonioita järjestettiin eri puolilla Tokiota. Myös pääministeri Shinzō Abe osallistui yhteen muistotilaisuuksista. Aiemmin pääministerit eivät ole Tokion pommituksen muistotilaisuuksiin osallistuneet. Associated Press on julkistanut ennen ja jälkeen -kuvapareja tapahtuman muistoksi. Kuvia vuodelta 1945 ja 2015 voi katsoa mm. täällä.

Tokion lisäksi amerikkalaiset tuhosivat 60 muuta japanilaiskaupunkia tulipommituksilla, minkä lisäksi Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettiin atomipommit. Kaikkiaan amerikkalaiset pudottivat Japaniin 157 000 tonnia pommeja tammikuun 1944 ja elokuun 1945 välillä. Tuona aikana kuoli yli 333 000 ihmistä, minkä lisäksi ihmisiä on kuollut atomipommien aiheuttamiin sairauksiin.

Yhdysvallat ei ole koskaan pyytänyt anteeksi yhtäkään näistä pommituksista.

Lue lisää aiheesta:

Yksikään suomalainen media ei ole aiheesta uutisoinut tämän postauksen julkaisemisen aikaan. Korjaan klo 14.11: Iltalehti näyttää kirjoittaneen aiheesta, otsikkonaan Historian tuhoisin pommitus (joskin IL:n kevyt leikkimielinen arvauskilpailu aiheesta kuulostaa vähintäänkin erikoiselta!)

Lisäys klo 18.15: Nyt myös Ylellä on aiheesta uutinen.

 

Nagasakin historia pähkinänkuoressa

nagasaki_satama

Kyūshūn saarella sijaitseva Nagasaki on yksi Japanin kiinnostavimmista matkakohteista. Mutta ennen kuin ryhdyn tarkastelemaan kaupunkia lähemmin, on hyvä tehdä pieni katsaus sen historiaan.

Nagasaki on nimittäin näytellyt tärkeää roolia Japanin lähihistorian käännekohdissa: juuri sinne saapuivat 1500-luvulla ensimmäiset länsimaalaiset ja kristinusko, Japani eristäytyi 200 vuodeksi Nagasakin tapahtumien vuoksi, ja sieltä alkoi myös Japanin teollistuminen.

Nagasakilla on myös syvät haavansa. Ensin kristityt joutuivat vainotuiksi ja sitten amerikkalaiset pudottivat kaupunkiin atomipommin.

Historia onkin Nagasakissa väistämättä läsnä jokaisessa kadunkulmassa.

Nanban-Screen-detail-Portuguese-Traders-in-Nagasaki
Portugalilaiset kauppiaat saapuvat Japaniin 1600-luvulla.

Nagasakin historia lyhyesti

Portugalilaiset löytöretkeilijät, lähetyssaarnaajat ja kauppiaat saapuivat ensimmäisinä eurooppalaisina Japaniin vuonna 1543. Hassusti pukeutuneita ”etelän barbaareja” (南蛮・nanban) ihmetteltiin ensin, mutta sitten heidät toivotettiin tervetulleiksi. Pienen  kalastajakylän paikalle syntynyt Nagasakin kaupunki alkoi vähitellen levitä vuorten rinteille.

Yhteiselo sujui aikansa ja Nagasakista kehittyi kosmopoliittinen kaupunki. Kun länsimaalaiset ja heidän mukanaan saapunut kristinusko alkoi levitä liikaa, daimiot eli lääninherrat kuitenkin ärähtivät ja lähettivät tulijat matkoihinsa. Kristittyjä alettiin vainota: he joutuivat luopumaan uskostaan tai piiloutumaan.

Japani sulkeutui ulkomaailmalta noin kahdeksisadaksi vuodeksi. Maahan ei saanut tulla, eikä sieltä lähteä.

Nagasakin edustalle rakennettiin viuhkan muotoinen saari, Dejima, jonne asettuivat ensin portugalilaiset. He saivat kuitenkin lopulliset lähtöpassit osallistuttuaan hallitsijoiden vastaiseen kapinaan. Portugalilaisten paikan ottivat hollantilaiset, ja he säilyttivät erityisasemansa koko eristäytymispolitiikan ajan.

Kiinalaiset kauppiaat saivat asua kaupungissa, mutta heidän korttelinsa oli ympäröity muureilla ja tiukasti vartioitu.

Eristäytymisen aikana Nagasaki toimi maan ikkunana länteen: Dejiman kautta Japaniin saapuivat esimerkiksi lääketieteen uusimmat saavutukset. Toiseen suuntaan kulki raaka-aineita sekä kasveja ja kasvien siemeniä, joita hollantilaiset innokkaasti tutkivat.

Viuhkan muotoisen saaren miniatyyri Dejiman ulkoilmamuseossa Nagasakissa
Viuhkan muotoisen saaren miniatyyri Dejiman ulkoilmamuseossa Nagasakissa

Kun Japani vihdoin avasi porttinsa uudestaan maailmalle vuonna 1859, palasivat länsimaalaiset takaisin Nagasakiin. Nyt tulijoina oli etenkin brittejä ja saksalaisia bisnesmiehiä, jotka toivat mukanaan uusia teollisuuden haaroja.

Giacomo Puccini sijoitti japanilaisnaisen ja amerikkalaissotilaan surullisesta rakkaustarinasta kertovan oopperansa Madama Butterfly tämänaikaiseen Nagasakiin.

Toisen maailmansodan lopulla amerikkalaiset pudottivat Nagasakiin atomipommin, vain kolme päivää Hiroshiman atomipommituksen jälkeen. Hirvittävät tuhot aiheuttanut pommi pudotettiin Nagasakin laidalle. Vaikka tuhot olivatkin hirvittävät, löytyy Nagasakista myös yllättävän paljon vanhasta rikkaasta historiasta kertovia kohteita.

Nagasaki_1945_-_Before_and_after
Nagasaki 1945 ennen ja jälkeen atomipommin

Sodan jälkeinen rakennusbuumi oli nopeaa. Nykyinen Nagasaki onkin kuin mikä tahansa japanilaiskaupunki rumine korkeine rakennuksineen. Niiden lomasta löytyy kuitenkin muistumia kaupungin rikkaasta ja monivaiheisesta historiasta, joka vetää puoleensa niin japanilaisia kotimaanmatkailijoita kuin ulkomaalaisia turistejakin.

nagasaki_okashishop
Edustalla yksi Nagasakin vanhimmista rakennuksista, joka säilyi atomipommista huolimatta. Taustalla tyypillinen sodanjälkeinen kerrostalo.

Lisäksi kaupunki tunnetaan kulinaristisena kohteena, jonka keittiöön on vaikuttanut sen kosmopoliittinen historia. Portugalilaista alkuperää ovat esimerkiksi tempura ja kasutera-kakku, kun taas kiinalaisvaikutteita löytyy nuudeliruoista. Elegantti shippoku-ateria yhdistelee taitavasti japanilaista, kiinalaista ja länsimaista ruokakulttuuria.

68 vuotta unohduksiin jääneestä Tokion tulipommituksesta

Tokio 10.3.1945
Tokio 10.3.1945

Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitukset ovat jääneet historiaan yhtenä hirvittävimmistä toisen maailmasodan aikaisista iskuista. Mutta eivät ne toki olleet ainoat japanilaiskaupungit, jotka tuhottiin. Päinvastoin: Yhdysvallat  oli tuohon mennessä jo tuhonnut suurimman osan japanilaiskaupungeista Kagoshimasta Aomoriin valtavilla määrillä nk. perinteisiä pommeja ja tulipommeja. Hiroshimaa ja Nagasakia säästeltiin uuden pommin kokeilemiseen.

Yksi näistä unohtuneista pommituksista on Operation Meetinghouse eli Tokion tulipommitus 9.–10.3. välisenä yönä 1945. Tuolloin 334 amerikkalaisten B29-konetta pudotti yli 2000 tonnia pommeja Japanin pääkaupunkiin. Jopa 100 000 ihmistä – naisia, lapsia ja vanhuksia – kuoli, ja Tokion keskusta tuhoutui täysin. New York Timesin kirjeenvaihtaja totesi, että pommituksen jälkeen oli Tokion sydän poissa.

Tokion palopommitus 9.-10.3.1945

Amerikkalainen Lessons learned kertoo Tokion palopommitusta, ja muistuttaa, että vaikka atomipommit olivatkin hirvittäviä, ei nk. tavanomaisten aseiden tuhoa pidä vähätellä.

Yhdysvallat kuvasi Tokion pommituksen aiina suunnittelusta toteuttamiseen saakka värifilmille ja teki siitä propagandaelokuvan, The Last Bomb (1945). Nykyvalossa se näyttää kovin toiselta kuin mikä sen alkuperäinen tarkoitus on ollut, mutta materiaalina se on hyvä katsoa. Osassa 3 nähdään maantasalle palanut Tokio. Kuvat muistuttavat hätkähdyttävällä tavalla atomipommien jälkeistä maisemaa.

Niin, oletko koskaan ihmetellyt, miksi Tokio näyttää siltä, miltä se nykyään näyttää? Vuoden 1945 tulipommitus on siihen yksi suuri syy. Tokiota oli toki pommitettu monta kertaa ennen Operaatio Meetinghousea ja sitä pommitettiin sen jälkeenkin, aina Japanin antautumiseen saakka, mutta yksittäisistä pommituksista tämä oli hirvittävin ja historian tuhoisin: se tappoi kerralla enemmän ihmisiä kuin Hiroshiman, Nagasakin, Dresdenin pommitukset.

Historiallinen pommitus, jonka niin maailma kuin Japani itsekin on antanut kaikesta huolimatta painua unohduksen hiljaisuuteen.

Lisätietoa ja runsaasti kuvia tuhotusta Tokiosta sekä muista tuhotuista japanilaiskaupungeista löytyy amerikkalaisten ylläpitämältä World War II Database -sivustolta sekä Wikipediasta.

Moderni, vehreä Hiroshima

Ensi silmäyksellä Hiroshima näyttää miltä tahansa modernilta japanilaiskaupungilta. Kadut vain ovat epätavallisen leveät, ja niiden keskellä kolkuttelevat raitiovaunut. Puita ja pensaita tuntuu olevan joka paikassa. Toimistotalot ovat hiukan nuhjaantuneita, yksikään ei ole kuuttakymmentäseitsemää vuotta vanhempi, tuskin viittäkymmentäkään. Yleisilme on kuitenkin siisti ja japanilaiseksi kaupungiksi selkeä. Lue loppuun

Sadako Sasaki, tuhansien paperikurkien tyttö

Koulupojat Sadako Sasakin muistopatsaalla Hiroshiman Rauhanpuistossa

Hiroshimassa muistettiin kolme päivää sitten atomipommin uhreja, ja tänään on Nagasakin vuoro. On kulunut 67 vuotta siitä, kun Yhdysvallat pudotti näihin kahteen kaupunkiin yli 200 000 ihmistä tappaneet atomipommit.

Tänä vuonna muistotilaisuuksiin osallistui  atomipommien pudottamisesta päättäneen presidentti Harry S. Trumanin pojanpoika, Clifton Truman Daniel. Hänet oli kutsunut paikalle Sadako Sasakin mukaan nimetty rauhanyhdistys.

Mutta kuka oli tämä Sadako-tyttö, jonka kutsuun Trumanin perillinen vastasi? Lue loppuun

Nagasakin atomipommista 66 vuotta

Oli kulunut vain kolme päivää Hiroshiman atomipommituhosta, kun Yhdysvallat päätti käyttää ydinasetta uudestaan.

Elokuun 9. päivänä vuonna 1945 Nagasakin ylle ilmestyi amerikkalaisten B-29 pommikone. Sillä oli lastinaan yksi ainoa pommi, Fatmaniksi kutsuttu pullea, 4633 kiloa painava atomipommi. Pommituksen ensisijainen kohde oli ollut Pohjois-Kyushulla sijaitseva Kokuran kaupunki, mutta koska näkyvyys oli ollut huono tiheän pilviverhon takia, sotakone jatkoi matkaansa Nagasakiin.

Myös Nagasakia verhosi pilvet. Mutta pilviverhon rakoiltua pommi voitiin pudottaa.

Kello 11.02 atomipommi räjähti Nagasakin pohjoisosassa Urakamin kaupunginosan yläpuolella noin 500 metrin korkeudessa. Jopa 75 000 ihmistä kuoli tuona päivänä. Nagasakin historiallinen kaupunki tuhoutui lähes täysin. Nagasaki ei ollut sotilaallinen kohde. Uhreista 70% oli naisia, lapsia ja vanhuksia.

Yhdysvallan edustajat osallistuivat Nagasakin vuosittaiseen muistotilaisuuteen ensimmäistä kertaa. Seremonian aikana muistomerkin tyhjään hautaan laskettiin atomipommin aiheuttamiin säteilysairauksiin ja muihin jälkivaikutuksiin tänä vuonna kuolleiden 3 288 ihmisten nimet. Uhrien kokonaislukumäärä on näin noussut 155 564 ihmiseen. Sekä Nagasaki että Hiroshima odottaa yhä virallista anteeksipyyntöä Yhdysvalloilta ja sen liittolaisilta.

Nagasakin atomipommi jää usein Hiroshiman atomipommituhon varjoon. Alla oleva japanilaisdokumentti kertoo Nagasakista valokuvin, jotka on otettu heti tuhon jälkeen. Valokuvaaja Yamahata Yousuke kuvasi yli 100 ruutua atomipommia seuranneena päivänä. Osa kuvissa esiintyvistä ihmisistä on löytynyt kertomaan tarinansa. Dokumentti löytyy YouTubesta ja se on jaettu viiteen osaan. Yamahatan kuvista syntyi näyttely Nagasaki Journey, joka on ollut esillä mm. Yhdysvalloissa. Yamahata kuoli vuonna 1966 pohjukaissuolensyöpään, jonka oli todennäköisesti aiheuttanut hänen Nagasakissa saamansa voimakas radioaktiivinen säteily. Hän oli kuollessaan 48-vuotias.

Text & Photo © hiramenome.com

66 vuotta Hiroshiman atomipommista

”Sudenkorento lennähti eteeni
ja pysähtyi aidalle.
Nousin seisomaan, otin lakin käteeni,
ja olin juuri pyydystämäisilläni sudenkorennon
kun…”

Elokuun 6. päivänä vuonna 1945 Enola Gay niminen B29-pommikone lensi Hiroshiman taivaalle. Sillä oli lastinaan vain yksi pommi, 4 400 kiloa painava ”Little Boy”. Nimensä pommi oli saanut ulkomuotonsa mukaan: pommi oli vain 3 metriä pitkä ja sen halkaisija oli 71 senttiä.

Pommi pudotettiin 9 450 kilometrin korkeudesta. Se leijaili vapaassa pudotuksessa ja räjähti 550 metrin korkeudessa Hiroshiman yläpuolella kello 8.15.

Räjähdys näkyi ensin sokaisevana välähdyksenä – Pika! – jota seurasi räjähdys – Don*. Räjähdyksen jälkeen kaupungin ylle nousi sienimäinen pilvi. Kaupunki oli tuhoutunut lähes täysin.

Hiroshima ennen ja jälkeen atomipommin, osa kaupunkia esittävästä miniatyyristä.

Pommi tappoi heti noin 75 000 ihmistä. Seuraavien päivien ja viikkojen aikana kymmenet tuhannet ihmiset kuolivat vammoihinsa ja säteilyn aiheuttamiin sairauksiin, nk. atomiruttoon. Vuoden loppuun mennessä kuolleiden määrä oli kohonnut jo 140 000 ihmiseen. Kaiken kaikkiaan atomipommin aiheuttamiin sairauksiin ja muihin jälkivaikutuksiin on kuollut tähän mennessä 275 230 ihmistä.

Atomipommia, jonka teho oli 13 TNT-kilotonnia, ei oltu koskaan testattu. Sodan aikana Hiroshima oli säästynyt pommituksilta, sillä amerikkalaiset halusivat tutkia maailman ensimmäisen atomipommituksen vaikutuksia.

Hiroshiman atomipommin uhreja muistetaan tänään kaikkialla Japanissa ja myös useissa muissa maissa. Hiroshimassa järjestettiin aamulla perinteinen muistoseremonia, jossa muistettiin tänä vuonna myös Toohokun maaliskuisen tsunamikatastrofin ja Fukushiman ydinonnettomuuden uhreja. Seremonian aikana Rauhanpuistossa olevaan tyhjään hautaan laskettiin lista, joka sisälsi niiden 5 785 ihmisen nimet, jotka ovat kuolleet tänä vuonna Hiroshiman atomipommin jälkeisiin sairauksiin ja jälkivaikutuksiin.

Yksikään Yhdysvaltain presidentti ei ole vieraillut Hiroshimassa. Viime vuonna toiveet vierailusta nousivat, kun  Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja YK:n edustajat osallistuivat ensimmäistä kertaa muistoseremoniaan. Virallista anteeksipyyntöä atomipommista ei ole myöskään koskaan esitetty.

*Japaninkielinen atomipommia tarkoittava sana pika-don on saanut nimensä näistä räjähdyksen aiheuttamasta välähdyksestä ja räjähdyksestä.

 


 

 
Päivitetty 7.8.2011
 
Text & Photos © hiramenome.com