Toissa päivänä tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun Tōhokun aluetta Japanin itärannikolla ravisteli ennennäkemättömän suuri maanjäristys 9 magnitudin voimalla. Televisiokanavat ympäri maailman näyttivät yhä uudelleen ja uudelleen, kuinka valtavat aallot vyöryivät aallonmurtajien yli ja peittivät alleen tiet, autot, kodit, työpaikat, ihmiset, eläimet. Ja ettei siinä olisi ollut tarpeeksi, seurattiin seuraavaksi ydinvoimalan tuhoutumista.
Kahdeksan vuotta tapahtumien jälkeen suurin uutinen lienee, ettei se oikeastaan ole enää uutinen. Uhreja muistetaan toki Japanissa, pikkuisen ulkomaillakin, Suomessa ainakin MTV kirjoitti muutaman rivin aiheesta. HS ja Yle ei. Eipä tietenkään, meillähän on maailman hienoin ja suurin ja mahtavin ydinvoimala saanut vastikään toimintaluvan, eikä se tule koskaan vaurioitumaan millään tavalla. Kuten ei Fukushimankaan pitänyt, eikä sen puoleen Tšernobylin, saati sitten Harrisburgin. Niistä säteilevistä jätteistähän me emme edes mainitse, ne olkoot tulevien sukupolvien ongelma… Ihminen on ihminen, ei se opi. Ei, vaikka mitä tapahtuisi.
Tōhokun ja Fukushiman katastrofiin viitataan Japanissa päivämäärälyhenteellä 3/11. Mitä aiheesta siellä päin kirjoitetaan, voi lukea englanniksi esimerkiksi Asahi Shimbunin sivuilta.
Tänään on tullut kuluneeksi kuusi vuotta Sendain jättitsunamista, joka tappoi liki 16 000 ihmistä ja aiheutti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. Japanissa tapahtumiin viitataan nimellä Higashi nihon daishinsai eli Itä-Japanin suuri maanjäristys tai yksinkertaisesti päivämäärälyhenteellä 3/11.
Kadoksissa on yhä 2550 ihmistä, minkä lisäksi 123 168 ihmistä asuu evakossa eri puolilla maata. Väliaikaisissa parakkitaloissa (kasetsu jutaku) asuu 34 000 ihmistä, monet heistä hyvin iäkkäitä.
–o00– –o00– –o00– –o00– –o00–
Japanissa tsunamin uhreja muistettiin soittamalla hälytyskelloja järistyshetkellä kello 14.46, samaan tapaan kuin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen muistopäivinä. Myös mediassa aihetta on käsitelty eri tavoin.
Vilkaisin pikaisesti Suomenkin mediaa, joka näyttäisi mieluiten unohtavan koko tapahtuman. Yle ei kirjoittanut Japanista sanaakaan, eivätkä myöskään maakuntalehdet. Sen sijaan Helsingin Sanomat ja MTV ”kunnostautuivat” lainaamaan New York Timesin uutista ja kertomalla säteilevien villisikojen vallanneen Fukushiman autioituneet kylät. Hesari vielä jatkoi, nyt BBC:tä lainaten, uutisoimalla japanilaisyhtiön kehittäneen intialaisille pesukoneen, jossa on oma pesuohjelma currytahroille.
Tämä pieni kotimaan lehdistökatsaus kertoo omalla karulla tavallaan siitä, missä jamassa suomalainen journalismi tällä hetkellä on. Varsinkin Hesarin seiskamaiseksi angloamerikkalaiseksi ö-luokan julkaisuksi muuttumista on tuskallista seurata.
–o00– –o00– –o00– –o00– –o00–
Mitä on tapahtunut kuudessa vuodessa? Suuri osa tuhoutuneen ydinvoimalan lähikylistä evakuoiduista ihmisistä asuu siis edelleen väliaikaisissa parakkitaloissa tai ovat joutuneet muuttamaan muualle. Ydinvoimalaa ei ole pystytty korjaamaan ja se vuotaa yhä. Edes robotti ei pääse kulkemaan voimalan sisäpuolella, sillä säteily tuhoaa sen. Se kertoo jo jotain siitä, minkä luokan tuhosta on kyse. Entä saastunut eli säteilevä jäte? Sitä on kuskattu eri puolille Japania poltettavaksi tai ihan vaan kasattavaksi mustiin jätesäkkeihin. Esimerkiksi alakoulujen tiloihin…
Voimalan johtaja on kuollut leukemiaan. Työntekijöitä on kuollut leukemiaan. Viranomaiset varovat tunnustamasta varmaan yhdenkään sairauden tai kuoleman olevan yhteydessä juuri ja nimenomaan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen – sehän on tietenkin ymmärrettävää, sillä se johtaisi paitsi paniikkiin, myös korvausvaatimuksiin. Ja sitä harva hallitus haluaa.
–o00– –o00– –o00– –o00– –o00–
Se tältä erää. Tässä vielä Tokio Shimbun -sanomalehden valokuvaajan kuvamateriaalia niistä mustista jätesäkeistä, videokuvaa Fukushiman alueelta täällä.
Lisäys seuraavana päivänä: Asahi Shimbun -sanomalehden sivuilta löytyy kiinnostava artikkeli Fukushiman autioituneesta lähikylästä ja siitä, miten sen asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan, toimistoistaan, kouluistaan ja työpaikoiltaan nopeasti ja ilman varoitusta. Kylää voidaan tuskin koskaan asuttaa uudestaan. Aivan kuten Tsernobylin lähikyliä.
Pari viikkoa sitten Yle kirjoitti uutisen Fukushimasta: vaurioituneeseen voimalaan oltiin lähetetty robotti, joka pystyy litistämään itsensä ja nostamaan hännässään olevaa kameraa. Kuvien piti kertoa, missä päin reaktoria on sulanut polttoaine, jotta se jollain keinolla saataisiin sieltä pois.
Ei tullut mitään, robotti tuhoutui liian voimakkaan säteilyn vuoksi. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen yritys.
–o0o– –o0o– –o0o– –o0o– –o0o–
Uutisia Fukushimasta tulee aina silloin tällöin. Suomessa niistä harvemmin kuullaan, onhan tärkeää, että kansalaiset tietävät ydinvoiman olevan kuitenkin täysin vaaratonta, saasteetonta ja halpaakin vielä. Kun se oma Olkiluodon ikuisuusprojetkin on yhä kesken.
Otan nyt kuitenkin riskin ja kerron muutaman lisäuutisen.
–o0o– –o0o– –o0o– –o0o– –o0o–
Helmikuun alussa Kyodo ja Japan Times uutisoivat, että Fukushiman ydinvoimalan entinen työntekijä on haastanut voimalasta vastaavan Tepcon oikeuteen leukemian vuoksi. 42-vuotias fukuokalaismies on ensimmäinen, jonka sairauden viranomaiset ovat myöntäneet olevan yhteydessä työpaikalla saatuun säteilyyn. Mies työskenteli Fukuokan Genkai-ydinvoimalassa ja auttoi Fukushiman voimalassa ydinräjähdyksen jälkeen, akuutti leukemia diagnosoitiin vuonna 2014. Mies vaatii Tepcolta (Tokyo Electric Power Company) 59 miljoonaa jeniä.
–o0o– –o0o– –o0o– –o0o– –o0o–
Tammikuun alussa Japani Times uutisoi Fukushimassa sijaitsevan yksityissairaalan ainoan täyspäiväisen lääkärin, Hideo Takanon kuolemasta. 81-vuotias lääkäri oli kuollut kotonaan tulipalossa saamiinsa vammoihin. Tapahtumaa pidetään onnettomuutena.
Huoleksi nousi, miten sairaalan potilaat selviävät. Yksityissairaalassa oli sata potilasta, joista puolet iäkkäitä petipotilaita ja puolet psykiatriapotilaita. Sairaala on toiminut keskeytyksettä ydinvoimalaonnettomuudesta huolimatta pääosin Takanon ansiosta: hän nosti pientä palkkaa ja piti tuskin koskaan lomaa, ja uutisen mukaan hänen työlleen on vaikea löytää jatkajaa. Japanin hallitukselta ei apua oltu saatu.
–o0o– –o0o– –o0o– –o0o– –o0o–
Tämä tältä erää. Pian Touhokun tsunamista ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta tulee kuluneeksi kuusi vuotta, joten aiheeseen palattaneen uudestaan. Kun se voimala tosiaan vuotaa yhä ja on vuotanut jo kuusi pitkää vuotta…
Sendai vuonna 2011 tsunamin jälkeen. Kuva helikopterista (Wikipedia).
Maaliskuun 11. päivänä 2011 maa järisi Japanin itärannikolla Touhokun alueella ennennäkemättömällä tavalla ja synnytti tsunamin, joka vyöryi kyliin ja asutuskeskuksiin. 15 891 ihmistä kuoli ja 2584 on julistettu kadonneeksi. Korkeat hyökyaallot iskivät myös Fukushiman ydinvoimalaan, aiheuttaen räjähdyksen sen reaktoreissa ja siten historian pahimman ydinvoimalaonnettomuuden.
Neljä vuotta myöhemmin ydinvoimala vuotaa yhä ja 229 000 ihmistä asuu evakossa, 170 000 heistä ahtaissa konttikylissä. Selviytyneistä 3194 ihmistä on tehnyt itsemurhan menetettyään kotinsa, läheisensä, elinkeinonsa ja lopulta toivonsa. Uutisista saa myös lukea yhtäkkisistä kuolemantapauksista ja hyvin nopeasti edenneistä syövistä. Niiden yhteyttä Fukushimaan ei kuitenkaan tarkastella.
Säteilevää jätettä on lisäksi viety eri puolille Japania poltettavaksi; vain muutama kaupunki on kieltäytynyt vastaanottamasta jätettä asukkaiden voimakkaan vastustuksen vuoksi.
Fukushimassa syöpätapauksien lisäksi ovat nousseet imeväiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitaudit, hormonihäiriöt sekä neorologiset ja psykiatriset häiriöt, kertoi vastikään ydinsodanvastainen lääkärijärjestö IPPNW. Nobelin rauhanpalkinnon saanut järjestö lisää, että alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhassyöpiä esiintyy erityisesti lapsilla ja nuorilla.
Samaan aikaan Japanin hallitus keskittyy pääministeri Aben johdolla tuleviin olympialaisiin, salailulain läpiviemiseen ja Japanin rauhanomaisen perustuslain muuttamiseen niin, että Japanin armeija voisi jälleen hyökätä pelkän puolustamisen sijaan. Hallituksen uusin lakialoite on saada ylityöt korvauksettomiksi. Toki on niinkin, että harva japanilaisyhtiö on tähänkään mennessä maksanut ylitöistä korvauksia, mutta nyt se tehtäisiin siis lainkin mukaan mahdolliseksi.
Muutos ajattelussa?
Mikä on mielenkiintoista huomata, on jonkinlainen muutos tavallisten japanilaisten ajattelussa. Yhä useampi on vihainen maansa hallitukselle ja sen valheille, arroganssille ja aggressiivisuudelle.
Moni on myös menettänyt luottamuksensa mediaan. Japanissa valtamediaa, masukomi (englanninkielen sanasta mass communication) kutsutaankin lempinimellä masugomi (gomi tarkoittaa jätettä). Suinkaan kaikki eivät myöskään pidä maanjäristystä ja sen aiheuttamaa tsunamia luonnollisena. Siihen on monta syytä, ja palaan niihin myöhemmin.
Muutosta näkyy myös yksilötasolla. Moni on myös ryhtynyt kyseenalaistamaan perinteisen ”salarymanin” yhtiöuskollisen uran, ja osa on vaihtanut alaa, mikä on ollut Japanissa hyvin harvinaista. Ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ihmisiä on muuttanut ulkomaille sekä Länsi-Japaniin, pois paitsi Fukushimasta, myös Tokiosta ja Osakasta.
Ydinvoimavastustus on voimakasta. Aktivistien lisäksi tavalliset ihmiset ovat lähteneet kaduille osoittamaan mieltään paitsi ydinvoimaa, myös hallituksen suunnitelmia vastaan.
Tällaisia huomioita ja ajatuksia Touhokun tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden neljäntenä vuosipäivänä.
Yle: näkökulmassa japanilaisten tiimityöskentely (Lisäksi Yle kertoo Japanin entisen pääministerin vierailusta Krimillä; Hatoyaman sijaan kuvaan on kuitenkin eksynyt Naoto Kan, joka toki oli hänkin Japanin pääministeri ja virassa siis juurikin tsunamin aikaan, mutta on siis eri henkilö kuin se Krimillä käynyt. Edit 1.4.2015 Yle on vihdoin huomannut virheensä ja vaihtanut Kanin kuvan Hatoyaman kuvaan. Aika eri näköisiä, miehet…)
Hesaria asia ei sen sijaan näytä kiinnostavan. Se kertoo Japanista uutisen, jonka mukaan kantasoluista tehdään verta ja vaginoita, sekä japanilaisesta kissojen valtaamasta saaresta.
Naoto Matsumura, 53, asuu yksin Tomiokan pikkukaupungissa, noin 20 kilometrin päässä maaliskuussa 2011 tuhoutuneesta Fukushiman ydinvoimalaitoksesta. Muiden tavoin hän pakeni kotoaan ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, mutta jouduttuaan käännytetyksi sekä sukulaistensa luota että evakuointikeskuksista, hän palasi takaisin kotiinsa.
Ennen ydinvoimalaonnettomuutta Tomiokassa asui 15 000 ihmistä. Nyt Matsumura hoitaa yksin eläimiään – lehmiä, strutseja, koiria ja kissoja – sekä niitä lehmiä, jotka hän on saanut pelastettua joukkoteurastuksilta.
Voimalasta 45 kilometrin päässä asunut Kenji Hasegawa asuu puolestaan väliaikaisessa evakuontikylässä, mutta vierailee toisinaan maatilallaan. Hänen lehmänsä jouduttiin teurastamaan, moni muu jätti eläimet kuolemaan nälkään.
Fukushiman naisia aiemmin kuvanneiden Ivan Kovacin ja Jeffrey Jousanin uudessa dokumentissa Alone in the zone(2013) Matsumura arvostelee kovin sanoin TEPCO’a (Tokyo Electric Power Company) ja muita viranomaisia. Jopa hänen oma Fukushiman ydinvoimalassa työskennellyt serkkunsa vakuutti kaiken olevan kunnossa räjähdyksen jälkeen. ”He valehtelevat loppuun asti, he ovat täysin aivopestyjä”, Matsumura tuhahtaa.
Dokumentti on erinomainen kuvaus siitä, mitä tapahtuu ihmisille, eläimille ja luonnolle ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Sen toivoisi kuuluvan koulujen opetussuunnitelmaan ja näytettävän myös eduskunnalle ja poliitikoille.
YouTubessa nähtävä dokumentti kestää noin 20 minuuttia. Englanninkieliset tekstitykset saa päälle klikkaamalla oikeassa alakulmassa oleva laatikkoa (subtitles/CC).
Kukaan Tomiokassa ei uskonut, että ydinvoimala voisi räjähtää. Niin heille oli luvattu, sillä ”sellaista ei voi tapahtua”. Kuulostaako tutulta? Kuvitellaan tilanne Suomeen. Jos esimerkiksi Loviisan ydinvoimala räjähtäisi, Loviisan kaupungista tulisi Tomiokan kaltainen aavekaupunki, samoin Porvoosta.
Vuotta myöhemmin kuvausryhmä palasi Tomiokaan, tällä kertaa asentamaan Matsumuran taloon Safe cast -geigermittaria, jonka avulla radioaktiivisuustilannetta voidaan seurata reaaliajassa myös Tokiosta käsin.
Dokumentissa kysellään myös Matsumuran kuulumisia. Elokuva kestää 16 minuuttia ja myös siihen saa klikattua tekstitykset.
Vaikka saksalaisen Johannes Hanon dokumenttielokuva Fukushiman valheista (Die Fukushima Lüge, ZDF Zoom, 2012) ilmestyikin alunperin jo pari vuotta sitten, on se edelleen ajankohtainen. Siksikin, että Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus alkaa vähitellen unohtua ja sen vaikutuksia vähätellään.
Dokumentista on näytetty Saksan televisiossa tänä vuonna 43 minuuttia pitkä versio, jonka voi katsoa ZDF Zoomin sivuilla. Ylläoleva YouTubesta löytyvä englanniksi tekstitetty pätkä on lyhyempi, noin 29 minuuttia.
Dokumentti kertoo japanilaisesta korruptiosta, asiakirjojen vääristelyistä sekä suoranaisista valheista. Se kertoo myös Japanin nk. ”ydinvoimakylästä”, korruptoituneesta verkostosta, jonka muodostaa TEPCO (Tokyo Electric Power company), Japanin hallitus sekä yliopistotutkijat.
Hano haastatteli dokumenttiaan varten Fukushimassa ja muissa Japanin ydinvoimaloissa pitkän uran tehnyttä ydinvoimainsinööriä, Fukushiman Dai-ichi-voimalassa olevia virheitä ja puutteita huomannutta amerikanjapanilaista ydinvoimainsinööriä, Japanin entistä pääministeriä Naoto Kania, Fukushiman entistä kuvernööriä Eisako Satoa, valtiopäivämies Taro Konoa, tunnettua seismologia sekä TEPCO:n edustajia, joilla oli vaikeuksia vastata esitettyihin kysymyksiin.
Tämä on kysymys, joka askarruttaa varmastikin aika montaa tällä hetkellä. Tai lähinnä se, voiko Japaniin lähteä. Käymään, olemaan. Asumaan?
Virallinen kanta on, että tietenkin voi. Japanin hallituksen mukaan ainoastaan 20 kilometrin säteellä pari vuotta sitten räjähtäneestä ydinvoimalasta on vaarallista oleskella. Mutta että muualla kaikki on ihan ok. Mieli tekisi uskoa, mutta…
No, en lähde ketään neuvomaan puolin enkä toisin. Mitä kauempana Fukushimasta on, sen parempi tietenkin. Voimalasta vuotaa edelleen radioaktiivista ainetta mereen, minkä ydinvoimayhtiö Tepco ilmoitti maan tavan mukaan päivän sen jälkeen, kun vaalit oli pidetty ja Fukushimankin voimalan rakentamisesta aikoinaan päättänyt puolue saanut jatkoaikaa. Peitellä osataan valitettavasti muuallakin kuin entisessä Neuvostoliitossa. Eikä siitäkään paljon puhuta, että Fukushimasta peräisin olevaa radioaktiivista jätettä on kuljetettu eri puolille Japania (myös Tokioon) poltettavaksi, paikallisten suuresta vastustuksesta huolimatta. Huoh.
Asia on minua kovasti vaivannut, enkä siksi ole halunnut jatkaa Tokio-postauksiakaan. Mutta vaikka en sinänsä suosittelekaan Tokioon matkustamista (mutta jos niin teet, niin älä ainakaan juo kraanavettä, äläkä syö halvoissa liukuhihnasushipaikoissa), niin ehkä voi aina tehdä nojatuolimatkoja? Ja jos Japaniin lähtee, niin onhan siellä vaikka mitä muuta nähtävää, maan eteläosissa ja toisaalta ihan pohjoisessa, Hokkaidolla! Lue loppuun →
Fukushiman tuhoutuneen Dai-ichi-ydinvoimalan entinen johtaja, Masao Yoshida, on kuollut. Hän sairasti ruokatorven syöpää, joka diagnosoitiin vajaa vuosi ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Yoshida oli kuollessaan 58-vuotias.
Fukushiman Dai-ichi-ydinvoimalan reaktorit räjähtivät maaliskuun 11. päivänä 2011 voimakkaan maanjäristyksen ja sitä seuranneen valtavan tsunamin jälkeen. Yoshida jatkoi pelastustoimien johtajana seuraavien yli kuuden kuukauden ajan, kunnes hänet kiidätettiin sairaalaan marraskuun lopulla. Hänellä todettiin syöpä, ja joulukuun 1. päivä hän jätti tehtävänsä.
Yoshidan toimia ydinvoimatuhon minimoimiseksi on kiitelty. Hän mm. jatkoi, Tepcon kielloista huolimatta, meriveden pumppaamista voimalaan reaktoreiden jäähdyttämiseksi, minkä uskotaan estäneen niiden lisäkuumenemista ja räjähtämistä. Tämä säästi useita henkiä, ja sanotaan jopa, että Yoshidan päätösten ansiosta Japani säästyi paljon suuremmalta ydinkatastrofilta. Espanja myönsi syyskuussa 2011 Yoshidalle ja hänen johtamallensa ”Fukushima 50” -ryhmälle Asturian ruhtinaan rauhanpalkinnon ja kutsui heitä Fukushiman sankareiksi.
Vastoin yleisiä (japanilais)tapoja syöpäsairas Yoshida antoi videohaastattelun vuonna 2012, jossa hän kertoo omin sanoin kokemuksistaan ydinvoimalaonnettomuuden aikana. Puolituntinen videohaastattelu (jonka kuvakaappauksia tämän postauksen kuvat ovat) esitettiin Fukushimassa järjestetyssä symposiumissa marraskuussa 2012. Yoshida kertoo, miten hän pelkäsi kuolevansa, kun räjähdys repi voimalan katon irti, ja tajunneensa vasta jälkikäteen, että kyse oli hydrogeeniräjähdyksestä.
Yoshidan kuolemasta kertonut Tokyo Electric Power Co. eli Tepco kiirehti tuttuun tapaan lisäämään, ettei Yoshidan syövällä tai kuolemalla ollut ”mitään tekemistä” ydinvoimalaonnettomuuden tai radioaktiivisen säteilyn kanssa. Samaan aikaan he joutuivat kuitenkin myöntämään, että voimalasta vuotaa edelleen radioaktiivista ainetta mereen, ja että mm. syöpäsairauksia aiheuttavan radioaktiivisen aineen turvarajat ylittyvät alueella moninkertaisesti.
Kaksi vuotta sitten maailma pysähtyi televisioruutujen eteen. Japanin koillisrannikolla Tōhokun alueella oli koettu 9 magnitudin maanjäristys, jonka synnyttämä tsunami nosti jopa 40 metrin korkuiset aallot nielaisten sisäänsä satamat ja asutukset.
Kartalla näkyy maanjäristyksen keskipiste ja ydinvoimalan sijainti. Magnitudi on sittemmin korjattu ylöspäin.
Sendain maanjäristys tapahtui maaliskuun 11. päivänä 2011 kello 14.46. Sen keskus oli merellä, 24 km syvyydessä, noin 100 km Miyagista.
Noin 15 880 ihmistä kuoli, yli 6 140 haavoittui ja yli 2 660 ihmistä katosi. Ihmiset jäivät kodittomiksi ja menettivät elantonsa. Aineelliset menetykset olivat valtavat: yli 129 000 rakennusta tuhoutui täysin, ja 254 200 rakennusta kärsi suurista vahingoista.
Tuho paheni entisestään, kun tsunami iski Fukushiman rannalle rakennettuun Dai-ichi-ydinvoimalaan katastrofaalisin seurauksin. Reaktorit räjähtivät ja radioaktiivista laskeuma pääsi ilmakehään. Myöhemmin radioaktiivista ainetta laskettiin myös mereen.
Ydinvoimalaonnettomuudelle annettin aluksi luokka neljä, joka on seitsenportaisen luokitusjärjestelmän alin. Tuhojen laajuuden selvitessä luokkaa nostettiin ensin kuutoseen ja lopulta seitsemään, johon myös Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on luokiteltu. Fukushiman ydinvoimalan ympärillä oleva evakuointialue on 20 kilometriä aiemmin suunnitellut 40 kilometrin sijaan.
Miltä maailma näyttää Sendain maanjäristyksen ja Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen?
Siihen vastaa omalta osaltaan Kenichi Watanaben dokumenttielokuva Le Monde après Fukushima. Ranskalais-saksalaisella tv-kanava Artella vastikään esitetty elokuva löytyy YouTubesta kokonaisena; jos ranskankieli ei sellaisenaan suju, voit kokeilla ranskan- tai englanninkielistä tekstitystä (valikko löytyy alapalkista, viides oikealta). Lisätietoa ja elokuvan englannikielisen version, The Afterworld, traileri löytyy tekijän omilta nettisivuilta.
Fukushiman äideistä, lapsista, säteilytilanteesta sekä imusolmukekasvaimista kertoo puolestaan amerikkalaisen Ian Thomas Ashin tuore dokumenttielokuva A2, josta alla traileri.
Samalta tekijältä lyhyt dokumenttielokuva päivistä maanjäristyksen jälkeen. Mitä japanilaiset ajattelivat? Entä Tokiossa asuneet ulkomaalaiset?
Hirame-no-me 