3/11 kuusi vuotta

Tänään on tullut kuluneeksi kuusi vuotta Sendain jättitsunamista, joka tappoi liki 16 000 ihmistä ja aiheutti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. Japanissa tapahtumiin viitataan nimellä Higashi nihon daishinsai eli Itä-Japanin suuri maanjäristys tai yksinkertaisesti päivämäärälyhenteellä 3/11.

Kadoksissa on yhä 2550 ihmistä, minkä lisäksi 123 168 ihmistä asuu evakossa eri puolilla maata. Väliaikaisissa parakkitaloissa (kasetsu jutaku) asuu 34 000 ihmistä, monet heistä hyvin iäkkäitä.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Japanissa tsunamin uhreja muistettiin soittamalla hälytyskelloja järistyshetkellä kello 14.46, samaan tapaan kuin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen muistopäivinä. Myös mediassa aihetta on käsitelty eri tavoin.

Vilkaisin pikaisesti Suomenkin mediaa, joka näyttäisi mieluiten unohtavan koko tapahtuman. Yle ei kirjoittanut Japanista sanaakaan, eivätkä myöskään maakuntalehdet. Sen sijaan Helsingin Sanomat ja MTV ”kunnostautuivat” lainaamaan New York Timesin uutista ja kertomalla säteilevien villisikojen vallanneen Fukushiman autioituneet kylät. Hesari vielä jatkoi, nyt BBC:tä lainaten, uutisoimalla japanilaisyhtiön kehittäneen intialaisille pesukoneen, jossa on oma pesuohjelma currytahroille.

Tämä pieni kotimaan lehdistökatsaus kertoo omalla karulla tavallaan siitä, missä jamassa suomalainen journalismi tällä hetkellä on. Varsinkin Hesarin seiskamaiseksi angloamerikkalaiseksi ö-luokan julkaisuksi muuttumista on tuskallista seurata.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Mitä on tapahtunut kuudessa vuodessa? Suuri osa tuhoutuneen ydinvoimalan lähikylistä evakuoiduista ihmisistä asuu siis edelleen väliaikaisissa parakkitaloissa tai ovat joutuneet muuttamaan muualle. Ydinvoimalaa ei ole pystytty korjaamaan ja se vuotaa yhä. Edes robotti ei pääse kulkemaan voimalan sisäpuolella, sillä säteily tuhoaa sen. Se kertoo jo jotain siitä, minkä luokan tuhosta on kyse. Entä saastunut eli säteilevä jäte? Sitä on kuskattu eri puolille Japania poltettavaksi tai ihan vaan kasattavaksi mustiin jätesäkkeihin. Esimerkiksi alakoulujen tiloihin…

Voimalan johtaja on kuollut leukemiaan. Työntekijöitä on kuollut leukemiaan. Viranomaiset varovat tunnustamasta varmaan yhdenkään sairauden tai kuoleman olevan yhteydessä juuri ja nimenomaan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen – sehän on tietenkin ymmärrettävää, sillä se johtaisi paitsi paniikkiin, myös korvausvaatimuksiin. Ja sitä harva hallitus haluaa.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Se tältä erää. Tässä vielä Tokio Shimbun -sanomalehden valokuvaajan kuvamateriaalia niistä mustista jätesäkeistä, videokuvaa Fukushiman alueelta täällä.

Lisäys seuraavana päivänä: Asahi Shimbun -sanomalehden sivuilta löytyy kiinnostava artikkeli Fukushiman autioituneesta lähikylästä ja siitä, miten sen asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan, toimistoistaan, kouluistaan ja työpaikoiltaan nopeasti ja ilman varoitusta. Kylää voidaan tuskin koskaan asuttaa uudestaan. Aivan kuten Tsernobylin lähikyliä.

Mainokset

Fukushima ei ole ohi

yle_17022017_fukushimaPari viikkoa sitten Yle kirjoitti  uutisen Fukushimasta: vaurioituneeseen voimalaan oltiin lähetetty robotti, joka pystyy litistämään itsensä ja nostamaan hännässään olevaa kameraa. Kuvien piti kertoa, missä päin reaktoria on sulanut polttoaine, jotta se jollain keinolla saataisiin sieltä pois.

Ei tullut mitään, robotti tuhoutui liian voimakkaan säteilyn vuoksi. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen yritys.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Uutisia Fukushimasta tulee aina silloin tällöin. Suomessa niistä harvemmin kuullaan, onhan tärkeää, että kansalaiset tietävät ydinvoiman olevan kuitenkin täysin vaaratonta, saasteetonta ja halpaakin vielä. Kun se oma Olkiluodon ikuisuusprojetkin on yhä kesken.

Otan nyt kuitenkin riskin ja kerron muutaman lisäuutisen.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Helmikuun alussa Kyodo ja Japan Times uutisoivat, että Fukushiman ydinvoimalan entinen työntekijä on haastanut voimalasta vastaavan Tepcon oikeuteen leukemian vuoksi. 42-vuotias fukuokalaismies on ensimmäinen, jonka sairauden viranomaiset ovat myöntäneet olevan yhteydessä työpaikalla saatuun säteilyyn. Mies työskenteli Fukuokan Genkai-ydinvoimalassa ja auttoi Fukushiman voimalassa ydinräjähdyksen jälkeen, akuutti leukemia diagnosoitiin vuonna 2014. Mies vaatii Tepcolta (Tokyo Electric Power Company) 59 miljoonaa jeniä.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Tammikuun alussa Japani Times uutisoi Fukushimassa sijaitsevan yksityissairaalan ainoan täyspäiväisen lääkärin, Hideo Takanon kuolemasta. 81-vuotias lääkäri oli kuollut  kotonaan tulipalossa saamiinsa vammoihin. Tapahtumaa pidetään onnettomuutena.

Huoleksi nousi, miten sairaalan potilaat selviävät. Yksityissairaalassa oli sata potilasta, joista puolet iäkkäitä petipotilaita ja puolet psykiatriapotilaita. Sairaala on toiminut keskeytyksettä ydinvoimalaonnettomuudesta huolimatta pääosin Takanon ansiosta: hän nosti pientä palkkaa ja piti tuskin koskaan lomaa, ja uutisen mukaan hänen työlleen on vaikea löytää jatkajaa. Japanin hallitukselta ei apua oltu saatu.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Tämä tältä erää. Pian Touhokun tsunamista ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta tulee kuluneeksi kuusi vuotta, joten aiheeseen palattaneen uudestaan. Kun se voimala tosiaan vuotaa yhä ja on vuotanut jo kuusi pitkää vuotta…

Neljä vuotta Tohokun tsunamin ja Fukushiman jälkeen

helicopter_flies_over_Sendai
Sendai vuonna 2011 tsunamin jälkeen. Kuva helikopterista (Wikipedia).

Maaliskuun 11. päivänä 2011 maa järisi Japanin itärannikolla Touhokun alueella ennennäkemättömällä tavalla ja synnytti tsunamin, joka vyöryi kyliin ja asutuskeskuksiin. 15 891 ihmistä kuoli ja 2584 on julistettu kadonneeksi. Korkeat hyökyaallot iskivät myös Fukushiman ydinvoimalaan, aiheuttaen räjähdyksen sen reaktoreissa ja siten historian pahimman ydinvoimalaonnettomuuden.

Neljä vuotta myöhemmin ydinvoimala vuotaa yhä ja 229 000 ihmistä asuu evakossa, 170 000 heistä ahtaissa konttikylissä. Selviytyneistä 3194 ihmistä on tehnyt itsemurhan menetettyään kotinsa, läheisensä, elinkeinonsa ja lopulta toivonsa. Uutisista saa myös lukea yhtäkkisistä kuolemantapauksista ja hyvin nopeasti edenneistä syövistä. Niiden yhteyttä Fukushimaan ei kuitenkaan tarkastella.

Säteilevää jätettä on lisäksi viety eri puolille Japania poltettavaksi; vain muutama kaupunki on kieltäytynyt vastaanottamasta jätettä asukkaiden voimakkaan vastustuksen vuoksi.

Fukushimassa syöpätapauksien lisäksi ovat nousseet imeväiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitaudit, hormonihäiriöt sekä neorologiset ja psykiatriset häiriöt, kertoi vastikään ydinsodanvastainen lääkärijärjestö IPPNW. Nobelin rauhanpalkinnon saanut järjestö lisää, että alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhassyöpiä esiintyy erityisesti lapsilla ja nuorilla.

Samaan aikaan Japanin hallitus keskittyy pääministeri Aben johdolla tuleviin olympialaisiin, salailulain läpiviemiseen ja Japanin rauhanomaisen perustuslain muuttamiseen niin, että Japanin armeija voisi jälleen hyökätä pelkän puolustamisen sijaan. Hallituksen uusin lakialoite on saada ylityöt korvauksettomiksi. Toki on niinkin, että harva japanilaisyhtiö on tähänkään mennessä maksanut ylitöistä korvauksia, mutta nyt se tehtäisiin siis lainkin mukaan mahdolliseksi.

Muutos ajattelussa?

Mikä on mielenkiintoista huomata, on jonkinlainen muutos tavallisten japanilaisten ajattelussa. Yhä useampi on vihainen maansa hallitukselle ja sen valheille, arroganssille ja aggressiivisuudelle.

Moni on myös menettänyt luottamuksensa mediaan. Japanissa valtamediaa, masukomi (englanninkielen sanasta mass communication) kutsutaankin lempinimellä masugomi (gomi tarkoittaa jätettä). Suinkaan kaikki eivät myöskään pidä maanjäristystä ja sen aiheuttamaa tsunamia luonnollisena. Siihen on monta syytä, ja palaan niihin myöhemmin.

Muutosta näkyy myös yksilötasolla. Moni on myös ryhtynyt kyseenalaistamaan perinteisen ”salarymanin” yhtiöuskollisen uran, ja osa on vaihtanut alaa, mikä on ollut Japanissa hyvin harvinaista. Ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ihmisiä on muuttanut ulkomaille sekä Länsi-Japaniin, pois paitsi Fukushimasta, myös Tokiosta ja Osakasta.

Ydinvoimavastustus on voimakasta. Aktivistien lisäksi tavalliset ihmiset ovat lähteneet kaduille osoittamaan mieltään paitsi ydinvoimaa, myös hallituksen suunnitelmia vastaan.

Tällaisia huomioita ja ajatuksia Touhokun tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden neljäntenä vuosipäivänä.

Lue lisää:

Hesaria asia ei sen sijaan näytä kiinnostavan. Se kertoo Japanista uutisen, jonka mukaan kantasoluista tehdään verta ja vaginoita, sekä japanilaisesta kissojen valtaamasta saaresta.

Tokion vatsa -dokkari kertoo Japanin ruokaketjusta ennen ja jälkeen Fukushiman

tokyosbellySaksasta tulee nykyään mielenkiintoisia dokkareita. Tällä kertaa silmiini osui Reinhild Dettmer-Finken ohjaama dokumenttielokuva Der Bauch von Tokio eli Tokion vatsa, joka esitettiin vastikään saksalais-ranskalaisella Arte-televisiokanavalla. Elokuvan voi ainakin toistaiseksi katsoa Arten nettisivuilla joko saksaksi tai ranskaksi (52 min).

Dokkarin nimi viittaa japanilaiseen ruokakulttuuriin, ja siitä se toki kertookin. Dettmer-Finke asui Tokiossa kaksi vuotta, minä aikana hän haastatteli hyvin erilaisia ruokaketjun parissa työskenteleviä ihmisiä: Tsukijin kalatukun työntekijää, valmiita ruoka-annoksia valmistaa pariskuntaa, vesilaitoksen miestä, maanviljelijöitä, senbei-riisikeksien valmistajaa, pitkän uran roska-auton kuljettajana tehnyttä miestä ja viemäröinnin asiantuntijoita. Lisäksi hän käy tutustumassa hummerinkalastajanaisiin.

Maaliskuun 2011 tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen projekti sai uuden käänteen. Dettmer-Finke palasi kertaalleen Saksaan, mutta vuonna 2012 hän oli jälleen Japanissa: nyt hän haastatteli näitä samoja ihmisiä ja kysyi, olivatko asiat ovat muuttuneet. Ne olivat.

Päällimmäiseksi mieleen jää se, että Tokioon ei enää tuoda kalaa Fukushimasta tai Miyagista, alueilta, jotka olivat kuuluisia hyvästä kalastaan. Nykyään kala tulee pääosin Länsi-Japanista, Kyushusta, Kinkistä ja Shikokusta. Sitä vastoin Fukushiman riisin lobbaaminen on kovaa. Senbei-riisikeksien valmistaja on kuitenkin joutunut luopumaan entisten tuottajiensa riisistä ja käyttämään muualla kasvatettua riisiä.

Dokumentti pureutuu myös muihin modernin Tokion ongelmiin. Harva tietää, että Japanissa torjunta-aineita ja tuholaismyrkkyjä ei käytetä niinkään pelloilla, vaan golf-kentillä, jotka ovatkin olleet jokien pahimpia saastuttajia. Fukushiman ydinvomalaonnettomuuden jälkeen testejä radioaktiivisuuden varalta tehtiin heti, kun Tokiossa satoi ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen ja aktiivihiilen käyttö veden puhdistuksessa triplattiin. Tietokatkoksen vuoksi kuitenkin kahdeksan ensimmäisen päivän aikana tokiolaiset altistuivat radioaktiiviselle vedelle. Fukushimasta peräisin oleva cesium on edelleen ongelma vesilaitoksella.

40 vuotta roska-auton kuljettajana toiminut mies puolestaan kertoo, kuinka kertakäyttökulttuuri ja ruoan haaskaaminen on vähitellen levinnyt Japaniin. Kaukana ollaan ajasta, jolloin riisiä ei sopinut heittää pois yhtään jyvästäkään; nykyään kokonaiset valmisruokapakkaukset joutuvat roskiin.

tokyosbelly_demonstration

Huomattavaa on myös se, miten vähän japanilaiset nykyään luottavat poliitikoihin ja viranomaisiin. Dokumentin tekijän mukaan japanilaisten vatsassa ärjyy nyt suuttumus, ja se kasvaa koko ajan.

Der Bauch von Tokio (engl. Tokyo’s Belly, ransk. Le ventre de Tokyo) on esitetty useilla kansainvälisillä elokuvajuhlilla.

Lisätietoa: Der Bauch von Tokyo

Yksin Fukushiman kielletyllä alueella, dokkarit tomiokalaisesta maanviljelijästä (2013 ja 2014)

Naoto Matsumura, 53, asuu yksin Tomiokan pikkukaupungissa, noin 20 kilometrin päässä maaliskuussa 2011 tuhoutuneesta Fukushiman ydinvoimalaitoksesta. Muiden tavoin hän pakeni kotoaan ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, mutta jouduttuaan käännytetyksi sekä sukulaistensa luota että evakuointikeskuksista, hän palasi takaisin kotiinsa.

Ennen ydinvoimalaonnettomuutta Tomiokassa asui 15 000 ihmistä. Nyt Matsumura hoitaa yksin eläimiään – lehmiä, strutseja, koiria ja kissoja – sekä niitä lehmiä, jotka hän on saanut pelastettua joukkoteurastuksilta.

Voimalasta 45 kilometrin päässä asunut Kenji Hasegawa asuu puolestaan väliaikaisessa evakuontikylässä, mutta vierailee toisinaan maatilallaan. Hänen lehmänsä jouduttiin teurastamaan, moni muu jätti eläimet kuolemaan nälkään.

Fukushiman naisia aiemmin kuvanneiden Ivan Kovacin ja Jeffrey Jousanin uudessa dokumentissa Alone in the zone (2013) Matsumura arvostelee kovin sanoin TEPCO’a (Tokyo Electric Power Company) ja muita viranomaisia. Jopa hänen oma Fukushiman ydinvoimalassa työskennellyt serkkunsa vakuutti kaiken olevan kunnossa räjähdyksen jälkeen. ”He valehtelevat loppuun asti, he ovat täysin aivopestyjä”, Matsumura tuhahtaa.

Dokumentti on erinomainen kuvaus siitä, mitä tapahtuu ihmisille, eläimille ja luonnolle ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Sen toivoisi kuuluvan koulujen opetussuunnitelmaan ja näytettävän myös eduskunnalle ja poliitikoille.

YouTubessa nähtävä dokumentti kestää noin 20 minuuttia. Englanninkieliset tekstitykset saa päälle klikkaamalla oikeassa alakulmassa oleva laatikkoa (subtitles/CC).

Kukaan Tomiokassa ei uskonut, että ydinvoimala voisi räjähtää. Niin heille oli luvattu, sillä ”sellaista ei voi tapahtua”. Kuulostaako tutulta? Kuvitellaan tilanne Suomeen. Jos esimerkiksi Loviisan ydinvoimala räjähtäisi, Loviisan kaupungista tulisi Tomiokan kaltainen aavekaupunki, samoin Porvoosta.

Vuotta myöhemmin kuvausryhmä palasi Tomiokaan, tällä kertaa asentamaan Matsumuran taloon Safe cast -geigermittaria, jonka avulla radioaktiivisuustilannetta voidaan seurata reaaliajassa myös Tokiosta käsin.

Dokumentissa kysellään myös Matsumuran kuulumisia. Elokuva kestää 16 minuuttia ja myös siihen saa klikattua tekstitykset.

Nenäverenvuodosta atomipommin ja Fukushiman jälkeen

Veri

Kun tein luokassa muistiinpanoja
pääni alhaalla painuksissa
niin yht’-äkkiä
pisara verta tipahti kynälleni.

Taukoamatta
veri nenästä valui taukoamatta
värjäten sanat, tehden ne punaisiksi.
Kuolema
se nostaa päätään jostain sydämeni pohjalta, odottaen.

Kuolema!
Mutta minä en halua kuolla
atomipommin tähden.
Minä en halua kuolla hiljaa vaieten.
Onko oikein että pommi
putoaa ja ihmishenget riistää
missä tahansa?
Pakottaen kaltaiseni
samaan kurjaan kohtaloon
missä tahansa?

Minä en halua kuolla!

Vaivihkaa vilkaisen kättäni, hihan sisään
– kuoleman merkkiä ei vielä näy siellä.

Koichi Tokuno,
11-luokkalainen poika (5. luokalla vuonna 1945)
Suomentanut Eila Salomaa englannin kielestä.

hiroshimanlapsetRuno on kirjasta Hiroshiman lapset (Lasten Keskus, 1984), johon on koottu hiroshimalaisten lasten kertomuksia atomipommista ja sen vaikutuksista.

Kouluaineet on kirjoitettu kuusi vuotta sen jälkeen kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan elokuun kuudentena päivänä vuonna 1945. Otteita aineista löydät edellisestä postauksesta.

Hiroshiman lasten kertomukset ovat uudella tavalla ajankohtaisia nyt, kun vanhat viholliset ja ydinasevallat USA ja Venäjä ovat jälleen toistensa kimpussa.

On hyvä muistaa, että Yhdysvallat ei ole koskaan pahoitellut pudottamiaan atomipommeja eikä niiden aiheuttamaa tuhoa ja inhimillistä kärsimystä. Päinvastoin, se puolustelee niitä yhä ja pitää toimiaan oikeutettuna.

Fukushiman jälkeen

Runo on ajankohtainen myös toisesta syystä. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta on kulunut vain kolme vuotta ja moni kertoo jo nyt vastaavanlaisista nenäverenvuodoista kuin runon kirjoittanut poika.

Ihmisiä kuolee tällä hetkellä Japanissa hämmästyttävän nopeasti eteneviin syöpiin, yhtäkkisiin sydämenpysähdyksiin ja sairauksiin, joita ei lyhyissä uutisissa edes nimetä. Täysin terveet ihmiset, nuoret tai vanhat, eivät yhtenä aamuna herääkään uuteen päivään.

Meille Eurooppaan nämä pienet kuolinuutiset eivät edes yllä. Japanissa niiden mahdollinen yhteys Fukushiman tapahtumiin ja radioaktiiviseen säteilyyn ohitetaan johdonmukaisesti.

Toki meillä kaikilla vuotaa joskus verta nenästä. Pitäisikö sellaisesta siis vetää jotakin johtopäätöksiä? Japanin viranomaisten mielestä tietenkään ei. Ainakaan virallisesti.

Mutta mitä mahtoi Akitan prefektuurin kuvernööri Satake Norihisa tykönänsä miettiä sen jälkeen, kun häneltä itseltään alkoi yhtäkkiä, kesken puheen, vuotaa verta nenästä niin, ettei siitä meinannut tulla lainkaan loppua? Puheen hän piti toukokuun 26. päivä 2014. Kuvernööri oli vieraillut edellisenä päivänä Tokiossa.

Tapahtuma tallentui videolle; kuvernööri huomaa verenvuodon kohdassa 15.55.

Lisäys 15.9.2014: Lue myös juttu Fukushimasta, nenäverenvuodosta ja Oishinbo-mangasta: AJW /Long-running manga triggers uproar with Fukushima scenes

Fukushiman valheet (saksalainen dokkari)

Vaikka saksalaisen Johannes Hanon dokumenttielokuva Fukushiman valheista (Die Fukushima Lüge, ZDF Zoom, 2012) ilmestyikin alunperin jo pari vuotta sitten, on se edelleen ajankohtainen. Siksikin, että Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus alkaa vähitellen unohtua ja sen vaikutuksia vähätellään.

Dokumentista on näytetty Saksan televisiossa tänä vuonna 43 minuuttia pitkä versio, jonka voi katsoa ZDF Zoomin sivuilla. Ylläoleva YouTubesta löytyvä englanniksi tekstitetty pätkä on lyhyempi, noin 29 minuuttia.

Dokumentti kertoo japanilaisesta korruptiosta, asiakirjojen vääristelyistä sekä suoranaisista valheista. Se kertoo myös Japanin nk. ”ydinvoimakylästä”, korruptoituneesta verkostosta, jonka muodostaa TEPCO (Tokyo Electric Power company), Japanin hallitus sekä yliopistotutkijat.

Hano haastatteli dokumenttiaan varten Fukushimassa ja muissa Japanin ydinvoimaloissa  pitkän uran tehnyttä ydinvoimainsinööriä, Fukushiman Dai-ichi-voimalassa olevia virheitä ja puutteita huomannutta amerikanjapanilaista ydinvoimainsinööriä, Japanin entistä pääministeriä Naoto Kania, Fukushiman entistä kuvernööriä Eisako Satoa, valtiopäivämies Taro Konoa, tunnettua seismologia sekä TEPCO:n  edustajia, joilla oli vaikeuksia vastata esitettyihin kysymyksiin.

Lähteäkö Japaniin?

autoTämä on kysymys, joka askarruttaa varmastikin aika montaa tällä hetkellä. Tai lähinnä se, voiko Japaniin lähteä. Käymään, olemaan. Asumaan?

Virallinen kanta on, että tietenkin voi. Japanin hallituksen mukaan ainoastaan 20 kilometrin säteellä pari vuotta sitten räjähtäneestä ydinvoimalasta on vaarallista oleskella. Mutta että muualla kaikki on ihan ok. Mieli tekisi uskoa, mutta…

No, en lähde ketään neuvomaan puolin enkä toisin. Mitä kauempana Fukushimasta on, sen parempi tietenkin. Voimalasta vuotaa edelleen radioaktiivista ainetta mereen, minkä ydinvoimayhtiö Tepco ilmoitti maan tavan mukaan päivän sen jälkeen, kun vaalit oli pidetty ja Fukushimankin voimalan rakentamisesta aikoinaan päättänyt puolue saanut jatkoaikaa. Peitellä osataan valitettavasti muuallakin kuin entisessä Neuvostoliitossa. Eikä siitäkään paljon puhuta, että Fukushimasta peräisin olevaa radioaktiivista jätettä on kuljetettu eri puolille Japania (myös Tokioon) poltettavaksi, paikallisten suuresta vastustuksesta huolimatta. Huoh.

Asia on minua kovasti vaivannut, enkä siksi ole halunnut jatkaa Tokio-postauksiakaan. Mutta vaikka en sinänsä suosittelekaan Tokioon matkustamista (mutta jos niin teet, niin älä ainakaan juo kraanavettä, äläkä syö halvoissa liukuhihnasushipaikoissa), niin ehkä voi aina tehdä nojatuolimatkoja? Ja jos Japaniin lähtee, niin onhan siellä vaikka mitä muuta nähtävää, maan eteläosissa ja toisaalta ihan pohjoisessa, Hokkaidolla! Lue loppuun

Fukushiman ydinvoimalan entinen johtaja Masao Yoshida on kuollut

masao yoshidaFukushiman tuhoutuneen Dai-ichi-ydinvoimalan entinen johtaja, Masao Yoshida, on kuollut. Hän sairasti ruokatorven syöpää, joka diagnosoitiin vajaa vuosi ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Yoshida oli kuollessaan 58-vuotias.

Fukushiman Dai-ichi-ydinvoimalan reaktorit räjähtivät maaliskuun 11. päivänä 2011 voimakkaan maanjäristyksen ja sitä seuranneen valtavan tsunamin jälkeen. Yoshida jatkoi pelastustoimien johtajana seuraavien yli kuuden kuukauden ajan, kunnes hänet kiidätettiin sairaalaan marraskuun lopulla. Hänellä todettiin syöpä, ja joulukuun 1. päivä hän jätti tehtävänsä.

Yoshidan toimia ydinvoimatuhon minimoimiseksi on kiitelty. Hän mm. jatkoi, Tepcon kielloista huolimatta, meriveden pumppaamista voimalaan reaktoreiden jäähdyttämiseksi, minkä uskotaan estäneen niiden lisäkuumenemista ja räjähtämistä. Tämä säästi useita henkiä, ja sanotaan jopa, että Yoshidan päätösten ansiosta Japani säästyi paljon suuremmalta ydinkatastrofilta.  Espanja myönsi syyskuussa 2011 Yoshidalle ja hänen johtamallensa ”Fukushima 50” -ryhmälle Asturian ruhtinaan rauhanpalkinnon ja kutsui heitä Fukushiman sankareiksi.

Vastoin yleisiä (japanilais)tapoja syöpäsairas Yoshida antoi videohaastattelun vuonna 2012, jossa hän kertoo omin sanoin kokemuksistaan ydinvoimalaonnettomuuden aikana. Puolituntinen videohaastattelu (jonka kuvakaappauksia tämän postauksen kuvat ovat) esitettiin Fukushimassa järjestetyssä symposiumissa marraskuussa 2012. Yoshida kertoo, miten hän pelkäsi kuolevansa, kun räjähdys repi voimalan katon irti, ja tajunneensa vasta jälkikäteen, että kyse oli hydrogeeniräjähdyksestä.

Yoshidan kuolemasta kertonut Tokyo Electric Power Co. eli Tepco kiirehti tuttuun tapaan lisäämään, ettei Yoshidan syövällä tai kuolemalla ollut ”mitään tekemistä” ydinvoimalaonnettomuuden tai radioaktiivisen säteilyn kanssa. Samaan aikaan he joutuivat kuitenkin myöntämään, että voimalasta vuotaa edelleen radioaktiivista ainetta mereen, ja että mm. syöpäsairauksia aiheuttavan radioaktiivisen aineen turvarajat ylittyvät alueella moninkertaisesti.

Lue lisää:

Fukushima Diary

1 One topi

The Australian (pdf, ”Fukushima boss Masao Yoshida breaks silence on disaster”)

The Asahi Shimbun AWJ

RT