Katsauksia Japanin historiaan, osa 1: Jōmon-kausi

No niin, aloitellaanpas vihdoin sitä lupailemaani historiakatsausten sarjaa. Jotta en jumittaisi tämän enempää, koitan pitää tekstini vähemmän koulukirjamaisina ja sen sijaan kirjata ylös mitä on lukiessani mieleen jäänyt.

Jōmon-kauden kulho, Wikipedia

Japanilainen historiankirjoitus aloitetaan yleensä Jōmon-kaudesta (縄文時代, Jōmon-jidai, lausutaan ”dzoomon-dzidai”), joka kattaa noin vuodet 10 000 eKr. – 300 eKr., ja jota edeltää paleoliittinen kausi.

Erityistä tälle aikakaudelle on keramiikan valmistamisen taito, minkä mukaan se on myös nimetty: jōmon tarkoittaa narukoristelua, jota esiintyi tämän aikakauden keramiikassa. Kippoihin ja kuppeihin oli siis painettu yksinkertainen, mutta kaunis raitakuvio.

Taidot karttuivat vähitellen, ja keskisellä Jōmon-kaudella valmistettiin jo varsin näyttäviä liekkimäisiä astioita ja myöhemmin koristeellisia naishahmoja. Mielenkiintoisia olivat myös tutkijoiden tekemät huomiot keramiikan samankaltaisuudessa Kyushulla ja Korean niemimaalla, mikä viittaa näiden kahden alueen tiiviiseen yhteydenpitoon Jōmon-kauden lopulla.

Liekkikeramiikkaa ōmon-kaudelta, kuvakaappaus

Tähän aikaan ihmiset Japanin saarilla elivät keräilijöinä, metsästäjinä ja kalastajina. Varhaista maanviljelyäkin jo harjoitettiin, mutta riisinviljelyä ei vielä tunnettu. Ihmiset asuivat jokseenkin pysyvästi paikoillaan, ja – mielenkiintoista kyllä – jo tuolloin varsin tiiviisti. Wikipediassa tiedetään kertoa, että Japanissa oli tuolloin 100 000 asuinaluetta ja että vuoden 2400 eKr. tienoilla se oli noin 265 000 asukasluvullaan ollut yksi maailman tiheimmin asutuista paikoista. Jatko onkin sitten, no, historiaa.

Jōmon-kauden asumuksia, kuvakaappaus

Jōmon-kauden asuinrakennukset olivat maakuoppia, joita suojasivat puurakenteiset norsuheinäkatot. Asutuksien yhteyksistä on jäänyt nykyihmisen tutkittavaksi simpukkakasoja, joista on voitu tehdä päätelmiä Jōmon-ihmisten ruokavaliosta, johon kuului mm. kalaa, simpukoita ja äyriäisiä, mutta myös esimerkiksi metsästettyjä kauriita ja villisikoja sekä luonnosta kerättyjä kasveja ja siemeniä. Ainakin Länsi-Japanissa harjoitettiin Jōmon-kauden lopulla myös syvämerenkalastusta.

Eri puolille Japania on avattu rekonstruktioituja Jōmon-kyliä, joissa pääsee tutustumaan tämän aikakauden arkkitehtuuriin ja elämään. Tällaisia ovat esimerkiksi Miyagin Okumatshushima sekä Kagoshiman Uenohara Kyushun saarella.

…ja muistelin sitten itsekin käyneeni kymmenen vuotta sitten eräässä esihistoriallisessa kylässä, joskin se oli tuolloin vasta valmistumassa, eikä rakennuksiin vielä päässyt sisään. Kyseessä on Kyushulla, Ikin saarella Ikikoku-museon yhteydessä oleva Haranotsujin alue, joka on oikeastaan keskittynyt Jōmon-kautta seuraavaan Yayoi-kauteen, mutta kuvamateriaalia vertaillessani päädyin siihen, että oli siellä yksi Jōmon-kaudenkin rakennus:

Tästä toisesta kuvasta en jälleen mene aivan takuuseen, mutta jälleen kuvia tutkiskelemalla ja näin jälkikäteen arvioimalla luulen, että tässä pienoismallissa vertailevat rakennustaitojaan Jōmon-mies ja Yayoi-mies:

Vai mitä luulette?

Tällainen katsaus tällä kertaa, ensi kerralla siirrymme eteenpäin ja siis sille jo mainitulle Yayoi-kaudelle.

Lähteinä mm:
Japanese History – 11 Experts Reflect on the past, Kodansha International, 1996
Wikipedia (suomi, englanti)
ym. nettisivuja ko. hakusanoilla

 

Mainokset

Katsauksia Japanin historiaan, osa 0

Uutta ja vanhaa rakennuskantaa Tokiossa.

Minun on jo pitempään pitänyt perehtyä tarkemmin Japanin historiaan. Tokihan siitä on tullut kaikenlaista luettua ajan mittaan, mutta jonkinlainen yleiskatsaus ei tekisi yhtään huonoa – ja miksipä siitä ei samalla kirjoittaisi tähän Japanista kertovaan blogiinkin. Vastaavanlaisen postaussarjan on toki jo omassa blogissaan tehnyt bloggaajakollegani Tatu (klik sarjan ensimmäiseen osaan), mutta kun ite tekee niin jotain jää päähänkin, ajattelin.

Ja mikä olisikaan parempi ajankohta aloittaa, kuin juuri alkanut vuosi, joka samalla jää viimeiseksi Heisei-kauden kokonaiseksi vuodeksi, sillä huhtikuussa 2019 keisari Akihito luovuttaa vallan (tai vallattomuuden, symbolisen johtajuuden joka tapauksessa) pojalleen Naruhitolle. Tämän vallansiirron syistä (ja seurauksista) ollaan montaa mieltä, mutta ei niistä tässä kohtaa sen enempää.

Vaan aloitetaan siis se retki Japanin historiaan. Johdattelijana minulla on kompakti, mutta varsin pätevä kaksikielinen kirja, Japanese History – 11 Experts Reflect on the Past. Ei ehkä ihan tuorein katsaus, mutta eiväthän ne historian faktat nyt niin kauheasti muutu, ja aina voi lisäillä sen mukaan mitä muuten on kuullut, nähnyt ja oppinut.

Eli näillä eväin kuulemme piakkoin Jōmon- ja Yayoi-kausista ja siitä eteenpäin vähitellen aina Heisei-kauteen saakka. Pysykäätten siis kuulolla, mikäli historialliset havinat kiinnostavat.

Japani marraskuussa

Marraskuun valoa junan ikkunasta Tokiossa

Marraskuu on Japanissa myöhäissyksyä, mutta toisin kuin Suomessa, aurinko paistaa ja lämmittääkin vielä mukavasti. Loka-marraskuu onkin suomalaisittain katsoen parhaita aikoja vierailla Japanissa, sillä kaamosmasennuksesta ei ole tietoakaan. Päinvastoin.

Kerrospukeutuminen on valttia. Vuodesta riippuen voi olla hyvinkin viileä tai välillä, etenkin auringossa, hyvinkin lämmin. Talvi tekee kuitenkin tuloaan. Aamuisin mittari saattaa näyttää paria astetta, iltapäivällä se kipuaa kymmenen, joskus jopa seitsemäntoista asteen tienoille. Kaulaliinat ja kevyet talvitakit tulevat tarpeeseen, toisinaan on tarvetta kunnon alusvaatteillekin, kuten pitkille kalsareille ja sukkahousuille. Hankalaksi pukeutumisen tekee lämmitys, joka saattaa olla tuskastuttavan kuuma sisätiloissa, kun taas ulkona puhaltavat kylmät tuulet.

Tokiolaispukeutumista marraskuussa

Valoisuuden lisäksi parasta japanilaisessa marraskuussa on ruska. Se aloittelee jo lokakuulla ja puhkeaa täyteen komeuteensa marraskuussa. Mikä tietää myös täysiä hotelleja ja bussilastillisia japanilaisturisteja suosituimmissa ruskakohteissa niin temppeleillä, puutarhoissa kuin luontokohteissakin. Paikalla onkin oltava yleensä ajoissa – tai nautittava suosiolla hyväntuulisesta kanssaseurasta, jota riittää. Ruskaretken jälkeen lämmitellään onsenin kuumissa lähteissä – ja syödään hyvin.

Ruskan etenemistä voi seurata netistä täällä. Hyvä on myös muistaa, että ylhäällä vuoristossa, missä on viileämpää, ruska on parhaimmillaan aiemmin kuin alhaalla kaupungissa.

Japaninvaahteran ruskaväristystä

Marraskuu on myös kulinarismin aikaa. Kun vedet jäähtyvät, alkaa kala olla parhaimmillaan. Lause ”abura ga notteru” tarkoittaa, että kalassa on rasvaa, ja se juuri tekee siitä niin herkullisen. Muuten syödään lämpimiä ruokia, kuten nuudelikeittoja (udon, soba, raamen), nabe-patoja, sukiyakia, odenia ja muuta vastaavaa.

Udon-teishoku aamiaisella

Oman lisänsä marraskuuhun tuovat erilaiset tapahtumat. Marraskuun 15. päivän tienoilla, torstaina, saapuvat kauppoihin ranskalaiset Beaujolais Nouveau -pullot. Eivätkä vain Tokion trendibaareihin, vaan ruokakauppoihin ja konbini-kioskikauppoihin kautta maan! Japani on ylpeä korkatessaan Beaujolais Nouveaut ennen ranskalaisia…

Mutta toki on omiakin juhlia. Sadonkorjuuta ja muuta. Ehditään viettää myös kiitospäivää, joka yllättäen ei ole ollenkaan amerikkalaistyylinen, vaikka samalle ajankohdalle osuukin. Japanissa kinrou kansha no hi on työstä kiittämisen päivä ja samalla yleinen vapaapäivä. Katukuvassa se ei tosin näy mitenkään, vaikka paikallisia tapahtumia saatetaankin järjestää. Juhlan taustalla on pitkän historian omaava sadonkorjuujuhla Niiname-no-matsuri. Nykyisen muotonsa juhla on saanut toisen maailmansodan jälkeen.

Ruskan lisäksi marraskuussa ihaillaan ensimmäisten kamelioiden kukintaa. Nyt kukkivat kauniisti vaaleanpunaiset ja valkoiset sazanka-kameliat. Neidonhiuspuut ovat värjäytyneet keltaisiksi. Ja istutuksissa näkyy orvokkeja, syklaameja ja koristekaaleja.

Camellia sasanqua eli sazanka.

Aiemmat kuukausikatsaukset löytyvät täältä: maaliskuu ja lokakuu.

Pahan onnen numeroita

Ruudut 4, 9 ja 14 puuttuvat pysäköintipaikalta.

Lienee tunnettu tosiasia, että länsimaissa kaihdetaan numeroita 13 ja 666, molemmat kun tuovat huonoa onnea. Lentokoneista saattaa puuttua 13. rivi tai paikka kokonaan, ja kerrostaloissa saatetaan siirtyä suoraan kahdennestatoista kerroksesta neljänteentoista.

Japanissa huonon onnen lukuja ovat puolestaan neljä ja yhdeksän. Neljä lausutaan samalla tavalla kuin kuolema (shi) ja numeron yhdeksän ääntämys (ku) tuo mieleen tuskaa ja kidutusta merkitsevän sanan. Näin ollen hotelleissa ja sairaaloissa ei välttämättä ole ollenkaan neljättä tai yhdeksättä kerrosta, tai, kuten kuvassa, ne saattavat puuttua myös pyhäkön viereiseltä parkkipaikalta. Neljätoista menee samaan syssyyn. Osa liikkeistä saattaa sulkea ovensa neljäntenä, yhdeksäntenä ja neljäntenätoista päivänä. Eikä lahjapaketeistakaan yleensä löydy neljää tuotetta, vaan mieluummin kolme tai viisi.

Mielikuvat jatkuvat: synnytyssairaalasta saattaa puuttua kokonaan huone 43, koska numeroina sen voisi lukea ”shizan”, joka merkitsee kätkytkuolemaa. Ei kovin mieltä ylentävää synnytyksen hetkellä, myönnettäköön. Vastaavasti autoilijat välttänevät todennäisesti numeroita 42 (”shi-ni” eli kuolemaan) ja 49 (”shi-ku”,  yliajo).

Numeroille neljä ja yhdeksän on onneksi myös toiset lukutavat: yon ja kyuu, ettei mene ihan kamalaksi.

 

Siirappia sokeridaikonista eli…

Kuka muistaa steviainnostuksen joitakin vuosia sitten? Sen piti olla vastaus ah, niin vaarallisen sokerin tilalle, niin makea ja silti terveellinen. Puffijutuista unohtui tuolloin vain mainita, että stevia maistuu lakritsalle, mikä ei sitten kuluttajia miellyttänytkään, ja stevia unohtui.

Se kuitenkin muistui mieleeni, kun eräänä päivänä sain Japanissa maistettavakseni retikkasiirappia. Makeaa kuin mikä, mutta miellyttävällä tavalla, vähän kuin hunaja, ja silti erilainen kuin sokeri. Sopii jogurtin päälle, lämpimiin juomiin, jälkiruokiin. Esimerkiksi.

Purkin kyljessä lukee tuotemerkkinä Tensai origo ja valkoinen retikka vihjaa raaka-aineeseen, joka on Japanissa ainoastaan Hokkaidolla kasvava, daikonille sukua oleva sato daikon eli sokeridaikon, toiselta nimeltään tensai, tieteelliseltä nimeltään Beta vulgaris var. saccarifera.

Niin. Se on meille tuttu sokerijuurikas. Siitä saa erinomaista, hunajamaista siirappia. Tätähän voisi kokeilla Suomessakin?

 

 

Japanilainen parveke

Ranskalainen parveke on käsite, josta kaikilla on jonkinlainen mielikuva. Sehän on siis lasinen ovi, joka ei johda mihinkään ja jonka edessä on kalteri. Hyvässä lykyssä kalteriin saa ujutettua pari kukkaruukkua ja kaiteeseen parvekelaatikon. Mutta millainen on sitten japanilainen parveke?

Lähestulkoon kaikissa japanilaisissa asuinkerrostaloissa on parvekkeet. Jopa niissä, jotka antavat suoraan korotetulle kaupunkimoottoritielle. Näillä parvekkeilla näkyy harvemmin kukkia, saati sitten parvekepöytiä tuoleineen. Niitä ei koristella, ei viritellä jouluvaloja eikä muitakaan. Mikä niiden funktio sitten on?

Pyykin kuivaaminen. Japanissa pyykkiä pestään joka päivä, ja jopa television säätiedotuksissa kerrotaan milloin on hyvä sää laittaa pyykit ulos kuivumaan. Auringossa ja tuulessa pyykki toki kuivaakin nopeasti, puoli päivää riittää usein mainiosti. Ilmansaasteet unohdetaan tässä kohtaa, ja paremmalta ulkona kuivunut pyykki joka tapauksessa tuoksuu kuin kuivurissa pyörinyt.

Niin, se onkin sitten toinen vaihtoehto pyykin kuivaamiselle, kolikkopesulat kuivureineen. Ja tokihan parvekettaan voi kukin käyttää miten haluaa, säilyttää siellä vaikka polkupyöräänsä tai tehdä pienen parvekepuutarhan, mutta kadulla kulkiessa ja ympärilleen katsellessa huomaa kyllä mihin niitä tavallisesti käytetään.

Ennen ja jälkeen Japanin parlamenttivaalien

Japanissa äänestettiin parlamenttivaaleissa viime sunnuntaina, kuten on voinut lukea jopa suomalaismedioista, joissa mainitaan pääministeri Aben määränneen ennenaikaiset vaalit käyttäen hyväkseen opposition hajaannusta sekä pienoista nousua kannatuksessaan. Jotenkin niiltä toimittajilta unohtui taas ne aiemmin nähdyt Aben vastaiset jättimielenosoitukset ja pääministerin korruptiosotkut jotka kuin taikasauvan heilautuksella nyt unohtuivat, mutta mitäs nyt tämmöisistä pienistä…

Vaalit on joka tapauksessa pidetty ja Abe saanut haluamansa jatkopestin. Mutta miltä näyttivät vaalit Japanissa?

Ei juuri miltään. Vaalijulisteita, kiitos-että-äänestät-juuri-minua-kakofoniaa kiertelevien vaaliautojen kaiuttimista. Aben vaalimainos televisiossa, Abea vastustava poliitikko puhumassa kadulla. Vaalipäivänä taifuuni, joka suuntasi suoraa päätä kohti Tokiota, kuin tilattuna vallan. Aben Japanilla on näistä aiempaakin kokemusta, taifuuneilla on kiitollinen tapana jättää osa äänestäjistä kotiin. Autoja vaalipaikkoina toimivien koulujen edessä, ääntenlaskennan seuraamista televisiossa, joka tosin korvattiin yleisillä paikoilla olevien taustatelevisioiden ruuduilla muiden kanavien hömppäohjelmilla. Uutisotsikoita seuraavana päivänä.

Tuttavien kanssa politiikasta puhutaan Japanissa  aika harvoin. Eräs kertoi kuitenkin äänestävänsä aina. Abea vastaan. No, ei näyttänyt tälläkään kertaa tepsivän.

Niin, eikä pidä unohtaa Pohjois-Koreaa, jonka uhka leijui Japanin yllä ennen ja jälkeen vaalien, mutta joka loisti poissaolollaan vaalien aikaan. Ei yhtä ainutta ohjuskoetta! Ei yhtä ainutta uhkaavaa viestiä! Kyllä se Kim onkin sitten kohtelias diktaattori, kun antaa tällä tavalla uhkailemalleen naapurimaalle vaalirauhan.

On myös sanottu, että uudella mandaatillaan Abe hankki luvan kajota perustuslakiin ja viedä eteenpäin kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä hankkeita, kuten sen kuuluisan yhdeksännen pykälän eli Japanin pasifismin poistamisen, mutta kun eräs toimittaja asiaa Abelta kysyi, tämä vastasi ettei sille ole enää oikeastaan tarvetta, sillä Yhdysvallat ei sitä enää vaadi, asiat voidaan hoitaa ilmankin. Tämä oli pikku-uutinen, joka katosi pian uutisvirtaan, mutta mitäpäs noista, kertoipahan vaan miten asiat maailmassa tätä nykyä ovat.

Amerikkalaishävittäjät ampuivat soihtuja Hiroshiman yllä

 

Uutinen kuluneelta viikolta: Yhdysvaltain armeijan hävittäjät ampuivat soihtuja Hiroshiman kaupungin yläpuolella. Tämän on epäilty olleen amerikkalaisten sotaharjoitus mahdollisia Pohjois-Korean ohjuksia vastaan. Mielenkiintoista on se, että Yhdysvaltain armeija ei ilmoittanut harjoituksesta japanilaisille viranomaisille, ja että tällaiset harjoitukset tehdään yleensä sellaisessa paikassa, jossa asukkaille ei aiheudu vaaraa. Nyt soihdut laukaistiin asuintalojen yläpuolella. Kun muistaa kaikki amerikkalaiskoptereiden putoamiset ja muut armeijan onnettomuudet Japanissa*, huoli on vähintään aiheellinen.

Mitä Japanin uljas ja rohkea hallitus sitten asialle teki? He, kuultuaan että tällaista on tainnut ylipäätään tapahtua, päättivät kohteliaasti pyytää maassaan olevan vieraan valtion armeijaa  tekemään tällaiset harjoitukset jatkossa mieluummin vaikka meren yllä. Mitään selitystä amerikkalaiset eivät soihtujen käyttämiselle antaneet, vaikka myönsivätkin niin tehneensä.

* Japanissa toimivan amerikkalaisarmeijan ja Japanin puolustusjoukkojen pelkästään lokakuussa tapahtuneisiin onnettomuuksiin kuuluvat ainakin seuraavat: Amerikkalaishävittäjä syttyi tuleen juuri ennen nousua Ibarakissa (18.10), Japanin puolustusvoimien UH-60J-helikopteri miehistöineen katosi tutkasta yöllisellä harjoituslennolla Hamamatsussa ja sen palasia löydettiin merestä, miehistöstä ei tietoa  (17.10.), Yhdysvaltain armeija aloitti uudelleen kopterilennot Okinawalla selvittämättä edellisen kopterin pakkolaskua viikkoa aikaisemmin (18.10.) Englanniksi onnettomuuksista uutisoivat mm. Asahi ja Japan Times.

Lue lisää:

http://www.asahi.com/ajw/articles/AJ201710170037.html

Japan calls on U.S. forces to fire flares at sea and not over land

 

Yle, Abe ja kissakahvilat

Suomalaisessa tiedonvälityksessä on yksi kummallinen piirre. Minä katselen sitä tietenkin Japanin perspektiivistä, mutta pelkään pahoin että ongelma on paljon, paljon laajempi. Mediasta (luojan kiitos) olemme saaneet lukea Ylen sisäisistä sotkuista ja miten poliittinen johto vaikuttaa verovaroin maksetun tiedonvälityksen sävyyn, suuntaan ja kulkuun. Hetken näytti jo siltä, että Atte Jääskeläisen lähdettyä jokin muuttuisi. Turha luulo. Jääskeläinen on vain ”sisiliskon häntä” eli tokage-no-shippo, kuten Japanissa asia ilmaistaan: kuten kaikki sisiliskoja lapsena kiusanneet tietävät, päästäkseen pinteestä ne tipauttavat hännänpäänsä ja jatkavat itse muina miehinä pakosalle.

Mistä tämä nyt tuli mieleeni? Seuraan luonnollisesti sekä Suomen että Japanin uutisia ja on hämmentävää vuosi vuodelta todeta miten kapea kuva Japanista Suomessa annetaan. Tänään meillä kerrotaan kyllä ennätysmäisistä rankkasateista, joiden vuoksi liki puoli miljoonaa ihmistä on evakuoitu ja parisenkymmentä jo kuollut. Muutama päivä sitten meille kerrottiin, että pääministeri Abe tulee maanantaina viralliselle vierailulle Suomeen.

Mutta se, mitä suomalainen media ei kerro, on Aben sotkut kotimaassaan. Tai, otan hiukan takaisin: Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja on niitä yhdessä tai kahdessa jutussa vähän valottanut, ja tästä sulka muuten niin onnettoman Hesarin hattuun. Entä Yle? Hys, hys. Yle ei (oikeistolaisia) pääministereitä arvostele, eikä se nähtävästi jää vain kotimaahan.

Sotku on nimittäin aikamoinen, eikä yksi pieni blogikirjoitus riitä niitä selventämään. Kerron siis vain lyhyesti. Abe on joutunut kotimaassaan suuren arvostelun kohteeksi paitsi maansa militarisoimisen vuoksi, myös suhteistaan äärinationalistisiin päiväkoteihin, joille Abe on junaillut ilmaiset tai lähes ilmaiset maapaikat, joiden todelliset hinnat olisivat miljoonia jenejä. Näissä kouluissa on opetettu lapset ylistämään kuorossa pääministeri Abea. Soppaan on sekoittunut myös Aben vaimo Akie, jolla ei kuulemma ole mitään virallista asemaa miehensä vierellä, mutta joka kylläkin toimittelee miehensä rahakirjekuoria niiden vastaanottajille. Akie-rouvan toimia on paljastanut mm. Akie Leaks.

Ja jos tämä on jo vanha juttu, niin Tokion prefektuurin parlamenttivaalit olivat vasta äskettäin. Ja niissä Aben puolue hävisi selvästi. Se tietää vaikeuksia hallitukselle, mutta sitäkin enemmän hankaluuksia tietää Aben ylimielinen käytös kansalaisia kohtaan. Japanissa osoitetaan mieltä pääministeriä vastaan. Enää ei vaadita vain hänen eroaan, häntä vaaditaan vankilaan.

Suuri tabu on myös mainita, että Shinzō Aben isoisä on Nobusuke Kishi, Japanin entinen pääministeri, joka muistetaan paitsi brutaalina ja korruptoituneena poliitikkona, myös A-luokan sotarikollisena, joka junaili itsensä ulos vankilasta lyöttäytymällä yhteen amerikkalaisten kanssa. Ei näytä omena kauas puusta pudonneen…

No, tämä oli tällainen pikakatsaus. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, saavatko Ylen toimittajat kirjoittaa ulkomaiden poliittisista uutisista, vai täytyykö heidän – ja kuinka kauan – yhä pidättyä kissakahvilaesittelyissä.

Muuten täytyy turvautua vieraisiin kieliin ja ulkomaisiin medioihin. Japaniksi saa kokonaiskuvan helposti, mutta englanniksikin löytyy paljon. Asahi Shimbun on englanninkielisistä japanilaislehdistä paras ja The Guardian ja jopa RT kertovat Japanin tapahtumista huomattavasti laajemmin kuin meidän pikku Suomemme (talutushihnahssa kulkeva) media.

Pääministeri Abe haluaa (jälleen) poistaa perustuslain 9. artiklan

Maailmalla on tällä hetkellä hyvin erikoinen trendi: perustuslakien muuttamistrendi. Suomessa hallitus yrittää runnoa jatkuvasti erilaisia lakeja läpi, jotka vaativat perustuslain muuttamista. Luonnollisesti näillä lakiesityksillä on valtava hoppu ja kiire, ja aina ne törmäävät perustuslakiin.

Myös Japanissa pääministeri Shinzō Abe haluaa muuttaa perustuslakia. Se on Aben lempilapsi, asia, josta hän puhuu mielellään ja milloin vain, viimeksi maanantaina, toukokuun 1. päivänä. Nyt olisi todella hyvä tilaisuus, hän totesi, aika on kypsä. Onhan tullut kuluneeksi 70 vuotta sodanjälkeisen perustuslain kirjoittamisesta.

Se, mitä Abe ajaa, on sotilaallinen Japani. Hän haluaa poistaa Japanin perustuslaista artiklan numero 9, joka kieltää Japanilta sodan ja asevoimien pidon. Ja tämän pääministeri Abe haluaa poistaa ja kansa (luonnollisesti) vastustaa.

Joku vääräleuka voisi sanoa, että tässä on nyt kyllä joku muu taustalla. Että joku mahtava sotilasvaltio (mikä, mikä??) haluaa aloittaa sodan Korean niemimaalla, ja että se haluaa muut taistelemaan sen puolesta tai vähintään rinnalla. Jo nythän Abe, ”our man”, on saanut muutettua lakia niin, että Japanin puolustusvoimat (jietai) saa auttaa sotilaallisesti liittolaisiaan (= Yhdysvaltoja) jos niihin kohdistuu sotilaallinen uhka. Vastikään saimme lukea jopa suomalaisesta lammasmediasta japanilaisen sotalaivan lähteneen amerikkalaisten turvaksi Pohjois-Korean uhkaa vastaan.

Jos osaa laskea 1+1 on helppo tajuta, mistä tässä kaikessa on kyse.

Suosittelen myös katsomaan uudelleen Oliver Stonen Japanissa vuonna 2013 pitämän mielenkiintoisen puheen, jossa hän varoittaa Abesta ja Obamasta (joka nyt siis on vain vaihtunut Trumpiin) ja tulevasta sodasta Aasiassa.

Lue lisää:

Asahi Shimbun: Abe calls for ’historic step’ on constitutional change this year
Japan Perspective: Article 9 -artikkelit (vuodelta 2015)
HS: Japanin suurimman sotalaivan lähtö amerikkalaisten suojaksi herätti taas epäilyt Japanin naamioiduista lentotukialuksista
Yle: Japani lähettää suurimman sotalaivansa suojelemaan amerikkalaislaivaa Pohjois-Korealta