Kirjan kannet piiloon

Japanissa pääsee harvemmin kurkistelemaan, mitä vierustoveri lukee. Kirjan kannet on nimittäin yleensä peitetty päällyspaperilla (カバー・ kabaa eli cover). Sitä kysyy jo kirjakauppias: laitetaanko kirjalle päällyspaperi, ja suurin osa asiakkaista nyökkää hyväksyvästi. Palvelu on luonnollisesti maksuton.

Kirjakaupan mainospaperin sijaan voi toki hankkia kauniit kankaiset kuoret, joita myydään kirjakaupoissa ja paperitavaraliikkeissä. Niiden ongelma on kuitenkin se, että kirjat tuppaavat olemaan eri kokoisia, pitää siis olla erilaisia kuoria eri kirjoille.

Kirjahyllyssä kirjat ovat tietenkin ilman kuoria, niitä käytetään lähinnä julkisilla paikoilla. Miksi? Antaahan se yksityisyyttä. Ei kaikkien tarvitse nähdä, mitä itse lukee. Oli se sitten romantiikkaa, uusinta Murakamia, salapoliisitarinoita tai George Orwellia… Ja toisaalta, kyllähän ne päällyspaperit toki sitä kirjaakin suojaavat.

 

3/11 kuusi vuotta

Tänään on tullut kuluneeksi kuusi vuotta Sendain jättitsunamista, joka tappoi liki 16 000 ihmistä ja aiheutti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. Japanissa tapahtumiin viitataan nimellä Higashi nihon daishinsai eli Itä-Japanin suuri maanjäristys tai yksinkertaisesti päivämäärälyhenteellä 3/11.

Kadoksissa on yhä 2550 ihmistä, minkä lisäksi 123 168 ihmistä asuu evakossa eri puolilla maata. Väliaikaisissa parakkitaloissa (kasetsu jutaku) asuu 34 000 ihmistä, monet heistä hyvin iäkkäitä.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Japanissa tsunamin uhreja muistettiin soittamalla hälytyskelloja järistyshetkellä kello 14.46, samaan tapaan kuin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen muistopäivinä. Myös mediassa aihetta on käsitelty eri tavoin.

Vilkaisin pikaisesti Suomenkin mediaa, joka näyttäisi mieluiten unohtavan koko tapahtuman. Yle ei kirjoittanut Japanista sanaakaan, eivätkä myöskään maakuntalehdet. Sen sijaan Helsingin Sanomat ja MTV ”kunnostautuivat” lainaamaan New York Timesin uutista ja kertomalla säteilevien villisikojen vallanneen Fukushiman autioituneet kylät. Hesari vielä jatkoi, nyt BBC:tä lainaten, uutisoimalla japanilaisyhtiön kehittäneen intialaisille pesukoneen, jossa on oma pesuohjelma currytahroille.

Tämä pieni kotimaan lehdistökatsaus kertoo omalla karulla tavallaan siitä, missä jamassa suomalainen journalismi tällä hetkellä on. Varsinkin Hesarin seiskamaiseksi angloamerikkalaiseksi ö-luokan julkaisuksi muuttumista on tuskallista seurata.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Mitä on tapahtunut kuudessa vuodessa? Suuri osa tuhoutuneen ydinvoimalan lähikylistä evakuoiduista ihmisistä asuu siis edelleen väliaikaisissa parakkitaloissa tai ovat joutuneet muuttamaan muualle. Ydinvoimalaa ei ole pystytty korjaamaan ja se vuotaa yhä. Edes robotti ei pääse kulkemaan voimalan sisäpuolella, sillä säteily tuhoaa sen. Se kertoo jo jotain siitä, minkä luokan tuhosta on kyse. Entä saastunut eli säteilevä jäte? Sitä on kuskattu eri puolille Japania poltettavaksi tai ihan vaan kasattavaksi mustiin jätesäkkeihin. Esimerkiksi alakoulujen tiloihin…

Voimalan johtaja on kuollut leukemiaan. Työntekijöitä on kuollut leukemiaan. Viranomaiset varovat tunnustamasta varmaan yhdenkään sairauden tai kuoleman olevan yhteydessä juuri ja nimenomaan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen – sehän on tietenkin ymmärrettävää, sillä se johtaisi paitsi paniikkiin, myös korvausvaatimuksiin. Ja sitä harva hallitus haluaa.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Se tältä erää. Tässä vielä Tokio Shimbun -sanomalehden valokuvaajan kuvamateriaalia niistä mustista jätesäkeistä, videokuvaa Fukushiman alueelta täällä.

Lisäys seuraavana päivänä: Asahi Shimbun -sanomalehden sivuilta löytyy kiinnostava artikkeli Fukushiman autioituneesta lähikylästä ja siitä, miten sen asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan, toimistoistaan, kouluistaan ja työpaikoiltaan nopeasti ja ilman varoitusta. Kylää voidaan tuskin koskaan asuttaa uudestaan. Aivan kuten Tsernobylin lähikyliä.

Matchapehmistä ja vihreää teetä Kinokuniyan Kinochayasta

kinochaya

Japanilaiset rakastavat pehmytjäätelöä eli pehmistä (sofuto kuriimu), ja yksi parhaista makuvaihtoehdoista on tietenkin matcha*. Mutta matchapehmiksissäkin on eroja.

Books Kinokuniyan päämyymälän ensimmäisen kerroksen kauppakadulla, miltei vastapäätä Books on Japan -myymälää, on pieni teemyymälä nimeltä Kinochaya, jossa pääsee maistelemaan erilaisia teelaatuja tai vaikka sitten sitä matchapehmistä. Kyse ei ole oikein kahvilasta tai teehuoneesta, koska pöydät ja tuolit puuttuvat: mutta pieni pöytätaso teeaiheisine lukemisineen (!!) kyllä löytyy, joten ihmisvilinäänkään ei tarvitse pehmiksen tai teekupin kanssa lähteä.

Kinochayan matchapehmis oli erittäin hyvä, ei liian makea vaan matchalle tyypillisesti hiukan karvas. Ei kuitenkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Vaihtoehtoisesti voisi ottaa vaikkapa perinteisempää vihreäteejäätelöä, matchashakea tai zenzai-jälkiruoan ja sen seuraksi kupin vihreää teetä, matchaa tai hoji-teetä.

*matcha (抹茶・まっちゃ) lausutaan ”mattša”, ja se on siis hienoksi jauhettua vihreää teetä, jota käytetään perinteisesti teeseremoniassa, mutta myös leivonnassa, jälkiruoissa ja jäätelössä.

Kinochaya
Books Kinokuniyan Shinjukun päämyymälässä katutason kauppakadulla
Avoinna joka päivä 10–21.30

kinochaya_softcream
Aivan ihana matchapehmis (ehdin lipaista ennen kuvan ottamista…)
kinochaya_kirjat
Teekirjallisuutta japaniksi ja englanniksi, olkaa hyvät.
kinochaya_menu
Menukin on kirjoitettu japaniksia ja englanniksi.

Kirjoja Tokiosta: Books Kinokuniya (Shinjukun päämyymälä)

kinokuniya

Japanista kannattaa tuoda tuliaisena kirjoja. Jos matkalaukkuun ei mahdu, niin laittaa sitten vaikka pakettia menemään. Tokiossa paras osoite on ehdottomasti Books Kinokuniya, joka tarjoaa kirjallisuutta ja lehtiä paitsi tietenkin japaniksi, myös englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja niin edelleen.

Suurin valikoima vieraskielisiä kirjoja löytyy Etelä-Shinjukun Takashimaya Squaren haaraliikkeen kuudennen kerroksen osastolta, mutta koska kyseisen kirjakaupan kaikki muut kerrokset on viime vuonna suljettu, kävimme tällä kertaa katsastamassa Shinjukun päämyymälän valikoimat. Ei ollenkaan hullumpaa: yhdeksän kerrosta kirjoja + pari kellarikerrosta päälle! Pitäisikö lähettää Bonnierin ja Akateemisen kirjakaupan väki (tai lähinnä omistajaporras) opintomatkalle?

Katutasossa olevan kauppakadun Books on Japan -myymälään on koottu nimensä mukaisesti Japanista kertovaa englanninkielistä kirjallisuutta: kaunokirjoja, tietokirjoja, matkakirjoja, designia, mangaa, ruokakirjoja, historiaa, askartelua, taidetta, puutarhoja – mitä vain mieleen tulee. Sen lisäksi on vieraskielisen kirjallisuuden osasto erikseen seitsemännessä kerroksessa, jonne on koottu muutakin kuin Japani-aiheista kirjallisuutta.

Times Squaren myymälään verrattuna päämyymälä on ehkä vähän pienen ja vanhan oloinen, mutta se johtunee vain siitä että vertailukohde on niin mahtava. Se kuitenkin valituksesta, sillä Books Kinokuniya – kumpi tahansa liikkeistä – on joka tapauksessa kirjaharrastajan taivas.

Books Kinokuniya (honten eli päämyymälä)
Sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Shinjukun asemalta (Higashi-guchi eli East exit)
Avoinna joka päivä klo 10–21

kinokuniya_booksonjapan
Books on Japan -osasto sijaitsee kauppakäytävällä ensimmäisessä kerroksessa.
kinokuniya_books_on_japan
Kirjoja Japanista (ja tax free päälle)
kinokuniya_booksonjapan004
Tyyliä ja arkkitehtuuria…
kinokuniya_booksonjapan005
Klassista kaunokirjallisuutta ja uusimpia nimiä…
kinokuniya_japanese_literature
Lisää löytyy seitsemännestä kerroksesta, ja jos kaipaa muutakin kuin japanilaista kertomakirjallisuutta, sitäkin löytyy…
kinokuniya_kerros
Kyllä tästä valikoimasta luulisi lukemista löytyvän!

 

Kombu ei ole kertakäyttötavaraa

kombu_kuivatus

Nykyisessä kertakäyttökulttuurin läpäisemässä maailmassa tuppaa unohtumaan vanha kunnon mottainai-periaate. Että hukkaan menee, jos ei loppuun asti käytä.

Että mitä sitä nyt hyvää kombuakaan heti pois heittämään, mottainai, siitähän lähtee makua vielä ainakin pariin kolmeen kertaan. Ei tarvitse muuta kuin korkeintaan huuhtaista kombut nopeasti kylmän veden alla ja nostaa ilmavaan paikkaan kuivamaan.

Kuivattu kombu on taas käyttökelpoista kun sitä tarvitaan. Ja lopulta ne voi tietenkin myös syödä. Hyväähän se on ja mitä sitä nyt poiskaan heittämään… mottainai!

Fukushima ei ole ohi

yle_17022017_fukushimaPari viikkoa sitten Yle kirjoitti  uutisen Fukushimasta: vaurioituneeseen voimalaan oltiin lähetetty robotti, joka pystyy litistämään itsensä ja nostamaan hännässään olevaa kameraa. Kuvien piti kertoa, missä päin reaktoria on sulanut polttoaine, jotta se jollain keinolla saataisiin sieltä pois.

Ei tullut mitään, robotti tuhoutui liian voimakkaan säteilyn vuoksi. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen yritys.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Uutisia Fukushimasta tulee aina silloin tällöin. Suomessa niistä harvemmin kuullaan, onhan tärkeää, että kansalaiset tietävät ydinvoiman olevan kuitenkin täysin vaaratonta, saasteetonta ja halpaakin vielä. Kun se oma Olkiluodon ikuisuusprojetkin on yhä kesken.

Otan nyt kuitenkin riskin ja kerron muutaman lisäuutisen.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Helmikuun alussa Kyodo ja Japan Times uutisoivat, että Fukushiman ydinvoimalan entinen työntekijä on haastanut voimalasta vastaavan Tepcon oikeuteen leukemian vuoksi. 42-vuotias fukuokalaismies on ensimmäinen, jonka sairauden viranomaiset ovat myöntäneet olevan yhteydessä työpaikalla saatuun säteilyyn. Mies työskenteli Fukuokan Genkai-ydinvoimalassa ja auttoi Fukushiman voimalassa ydinräjähdyksen jälkeen, akuutti leukemia diagnosoitiin vuonna 2014. Mies vaatii Tepcolta (Tokyo Electric Power Company) 59 miljoonaa jeniä.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Tammikuun alussa Japani Times uutisoi Fukushimassa sijaitsevan yksityissairaalan ainoan täyspäiväisen lääkärin, Hideo Takanon kuolemasta. 81-vuotias lääkäri oli kuollut  kotonaan tulipalossa saamiinsa vammoihin. Tapahtumaa pidetään onnettomuutena.

Huoleksi nousi, miten sairaalan potilaat selviävät. Yksityissairaalassa oli sata potilasta, joista puolet iäkkäitä petipotilaita ja puolet psykiatriapotilaita. Sairaala on toiminut keskeytyksettä ydinvoimalaonnettomuudesta huolimatta pääosin Takanon ansiosta: hän nosti pientä palkkaa ja piti tuskin koskaan lomaa, ja uutisen mukaan hänen työlleen on vaikea löytää jatkajaa. Japanin hallitukselta ei apua oltu saatu.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Tämä tältä erää. Pian Touhokun tsunamista ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta tulee kuluneeksi kuusi vuotta, joten aiheeseen palattaneen uudestaan. Kun se voimala tosiaan vuotaa yhä ja on vuotanut jo kuusi pitkää vuotta…

Kun ume kukkii

ume_kukka
Maaliskuun kolmantena päivänä vietetään Japanissa hinamatsuria eli tyttöjen juhlaa tai nukkien juhlaa, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Ajankohta tarkoittaa myös, että umepuut (Prunus mume), joita japaninaprikoosiksikin kutsutaan, kukkivat kauneimmillaan.

Nämä kuvat ovat satunnaiselta iltakävelyltä Tokion keskustasta. Sivukujilta, missä ihmiset asuvat ja koristelevat etupihansa kukkivilla puilla, vihreillä pensailla ja ruukkuistutuksilla.

Jos oikein haluaa ihailla umepuiden kukintaa Tokiossa, kannattaa suunnata Yushima Tenjin -temppelille Uenoon, Koishikawa Korakuen -puutarhaan Marunouchiin tai Hanegi-puistoon Setagayaan. Tai sitten vain nauttia pienistä kukkivista puista siellä täällä pitkin kaupunkia.

ume_kukka002 ume_kukka003 ume_kukka004 ume_kukka005

Kausiherkkuja: kakifurai eli friteeratut osterit

kakifurai

Osterit ovat talvikauden herkku myös Japanissa, missä ne syödään yleensä kypsennettynä. Yksi suosituimmista ruokalajeista on kakifurai eli friteeratut osterit. Furai eli fry tarkoittaa siis nimenomaan uppopaistamista, eikä niinkään pannulla paistamista, kuten meillä saatettaisiin olettaa.

Friteeratut osterit on helppo valmistaa myös kotona: osterit avataan, taputellaan kuiviksi, käännellään jauhoissa, kastetaan vatkattuun munaan, kieritellään panko-korppujauhoissa ja paistetaan kauniin kullanruskeiksi. Suolaa tai muita mausteita ei tarvitse lisätä, kaikki maku on jo osterissa itsessään. Tärkeää on tietenkin, että osterit ovat hyvälaatuisia ja ehdottoman tuoreita.

Lisukkeena voi tarjota remoulade-kastiketta sekä kaalisuikaleita ja vihreää salaattia. Alla olevaan ravintolassa nautittuun teishoku-annokseen kuului lisäksi riisi, misokeitto ja pikkuinen annos marinoituja soijapavunituja (namuru).

Oli hyvää, ottaisin toistekin. Ja suosittelen siis lämpimästi kaikille talvikaudella Japanissa vieraileville ja hyviä, paikallisia makuja etsiville.

kakifurai_teishoku

Design = luovuutta, osa 2

korkkiovi

Tässä tuleekin samantien toinen design-juttu edellisen perään. Japanihan on tunnettu muotoilun maana, eikö? Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla kaupan hyllyltä ostettua, itsekin voi tehdä. Materiaalikin voi löytyä lähempää kuin arvaisi.

Kuten viinipullonkorkit, kukapa ei olisi niitä joskus kerännyt. Ne kun käyvät vaikka mihin askarteluun. Vaikka sitten ovenrivan ympärille.

Kyseinen ovi johtaa minipieneen, muutaman asiakaspaikan izakayaan tai baariin, joka on erikoistunut viineihin ja eurooppalais-japanilaiseen ruokaan. Ovenripadesignilla on siis esteettisten merkitysten lisäksi tarinallinen tausta. (Ja käy se kieltämättä mainoksestakin, sillä kyllä siihen ohikulkiessa huomionsa kiinnittää.)

Eli tässä ideaa niille, jotka haluavat näperellä pullonkorkeista muutakin kuin joulukuusia.

korkkiovi_yleis

 

Design = luovuutta

pidike

Täytyy sanoa, että japanilaisilta ei ainakaan ideoita tai sorminäppäryyttä puutu. Mikäkö kuvassa on? No sateenvarjopidike tietenkin! Jos tuohon pyöreään pöydänkulmaan yrittää sateenvarjoa ripustaa, niin tottahan se siitä putoaa ja kolahtaa lattialle. Tarvitaan siis pala kartonkiputkea ja vahvaa teippiä  – ja sakset. Ja kas, kätevä pidike on syntynyt.

Tämä sateenvarjopidike on bongattu tokiolaisessa postitoimistossa.