Yle, Abe ja kissakahvilat

Suomalaisessa tiedonvälityksessä on yksi kummallinen piirre. Minä katselen sitä tietenkin Japanin perspektiivistä, mutta pelkään pahoin että ongelma on paljon, paljon laajempi. Mediasta (luojan kiitos) olemme saaneet lukea Ylen sisäisistä sotkuista ja miten poliittinen johto vaikuttaa verovaroin maksetun tiedonvälityksen sävyyn, suuntaan ja kulkuun. Hetken näytti jo siltä, että Atte Jääskeläisen lähdettyä jokin muuttuisi. Turha luulo. Jääskeläinen on vain ”sisiliskon häntä” eli tokage-no-shippo, kuten Japanissa asia ilmaistaan: kuten kaikki sisiliskoja lapsena kiusanneet tietävät, päästäkseen pinteestä ne tipauttavat hännänpäänsä ja jatkavat itse muina miehinä pakosalle.

Mistä tämä nyt tuli mieleeni? Seuraan luonnollisesti sekä Suomen että Japanin uutisia ja on hämmentävää vuosi vuodelta todeta miten kapea kuva Japanista Suomessa annetaan. Tänään meillä kerrotaan kyllä ennätysmäisistä rankkasateista, joiden vuoksi liki puoli miljoonaa ihmistä on evakuoitu ja parisenkymmentä jo kuollut. Muutama päivä sitten meille kerrottiin, että pääministeri Abe tulee maanantaina viralliselle vierailulle Suomeen.

Mutta se, mitä suomalainen media ei kerro, on Aben sotkut kotimaassaan. Tai, otan hiukan takaisin: Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja on niitä yhdessä tai kahdessa jutussa vähän valottanut, ja tästä sulka muuten niin onnettoman Hesarin hattuun. Entä Yle? Hys, hys. Yle ei (oikeistolaisia) pääministereitä arvostele, eikä se nähtävästi jää vain kotimaahan.

Sotku on nimittäin aikamoinen, eikä yksi pieni blogikirjoitus riitä niitä selventämään. Kerron siis vain lyhyesti. Abe on joutunut kotimaassaan suuren arvostelun kohteeksi paitsi maansa militarisoimisen vuoksi, myös suhteistaan äärinationalistisiin päiväkoteihin, joille Abe on junaillut ilmaiset tai lähes ilmaiset maapaikat, joiden todelliset hinnat olisivat miljoonia jenejä. Näissä kouluissa on opetettu lapset ylistämään kuorossa pääministeri Abea. Soppaan on sekoittunut myös Aben vaimo Akie, jolla ei kuulemma ole mitään virallista asemaa miehensä vierellä, mutta joka kylläkin toimittelee miehensä rahakirjekuoria niiden vastaanottajille. Akie-rouvan toimia on paljastanut mm. Akie Leaks.

Ja jos tämä on jo vanha juttu, niin Tokion prefektuurin parlamenttivaalit olivat vasta äskettäin. Ja niissä Aben puolue hävisi selvästi. Se tietää vaikeuksia hallitukselle, mutta sitäkin enemmän hankaluuksia tietää Aben ylimielinen käytös kansalaisia kohtaan. Japanissa osoitetaan mieltä pääministeriä vastaan. Enää ei vaadita vain hänen eroaan, häntä vaaditaan vankilaan.

Suuri tabu on myös mainita, että Shinzō Aben isoisä on Nobusuke Kishi, Japanin entinen pääministeri, joka muistetaan paitsi brutaalina ja korruptoituneena poliitikkona, myös A-luokan sotarikollisena, joka junaili itsensä ulos vankilasta lyöttäytymällä yhteen amerikkalaisten kanssa. Ei näytä omena kauas puusta pudonneen…

No, tämä oli tällainen pikakatsaus. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, saavatko Ylen toimittajat kirjoittaa ulkomaiden poliittisista uutisista, vai täytyykö heidän – ja kuinka kauan – yhä pidättyä kissakahvilaesittelyissä.

Muuten täytyy turvautua vieraisiin kieliin ja ulkomaisiin medioihin. Japaniksi saa kokonaiskuvan helposti, mutta englanniksikin löytyy paljon. Asahi Shimbun on englanninkielisistä japanilaislehdistä paras ja The Guardian ja jopa RT kertovat Japanin tapahtumista huomattavasti laajemmin kuin meidän pikku Suomemme (talutushihnahssa kulkeva) media.

Pääministeri Abe haluaa (jälleen) poistaa perustuslain 9. artiklan

Maailmalla on tällä hetkellä hyvin erikoinen trendi: perustuslakien muuttamistrendi. Suomessa hallitus yrittää runnoa jatkuvasti erilaisia lakeja läpi, jotka vaativat perustuslain muuttamista. Luonnollisesti näillä lakiesityksillä on valtava hoppu ja kiire, ja aina ne törmäävät perustuslakiin.

Myös Japanissa pääministeri Shinzō Abe haluaa muuttaa perustuslakia. Se on Aben lempilapsi, asia, josta hän puhuu mielellään ja milloin vain, viimeksi maanantaina, toukokuun 1. päivänä. Nyt olisi todella hyvä tilaisuus, hän totesi, aika on kypsä. Onhan tullut kuluneeksi 70 vuotta sodanjälkeisen perustuslain kirjoittamisesta.

Se, mitä Abe ajaa, on sotilaallinen Japani. Hän haluaa poistaa Japanin perustuslaista artiklan numero 9, joka kieltää Japanilta sodan ja asevoimien pidon. Ja tämän pääministeri Abe haluaa poistaa ja kansa (luonnollisesti) vastustaa.

Joku vääräleuka voisi sanoa, että tässä on nyt kyllä joku muu taustalla. Että joku mahtava sotilasvaltio (mikä, mikä??) haluaa aloittaa sodan Korean niemimaalla, ja että se haluaa muut taistelemaan sen puolesta tai vähintään rinnalla. Jo nythän Abe, ”our man”, on saanut muutettua lakia niin, että Japanin puolustusvoimat (jietai) saa auttaa sotilaallisesti liittolaisiaan (= Yhdysvaltoja) jos niihin kohdistuu sotilaallinen uhka. Vastikään saimme lukea jopa suomalaisesta lammasmediasta japanilaisen sotalaivan lähteneen amerikkalaisten turvaksi Pohjois-Korean uhkaa vastaan.

Jos osaa laskea 1+1 on helppo tajuta, mistä tässä kaikessa on kyse.

Suosittelen myös katsomaan uudelleen Oliver Stonen Japanissa vuonna 2013 pitämän mielenkiintoisen puheen, jossa hän varoittaa Abesta ja Obamasta (joka nyt siis on vain vaihtunut Trumpiin) ja tulevasta sodasta Aasiassa.

Lue lisää:

Asahi Shimbun: Abe calls for ’historic step’ on constitutional change this year
Japan Perspective: Article 9 -artikkelit (vuodelta 2015)
HS: Japanin suurimman sotalaivan lähtö amerikkalaisten suojaksi herätti taas epäilyt Japanin naamioiduista lentotukialuksista
Yle: Japani lähettää suurimman sotalaivansa suojelemaan amerikkalaislaivaa Pohjois-Korealta

Japani maaliskuussa

Maaliskuu on Japanissa vielä varhaista kevättä. Talvi kääntyy vähitellen kevääksi kuun loppua kohden. Lämpötilat ovat vielä alhaisia, päiväsaikaankin +9 ja +14 asteen tienoilla, välillä kylmempää ja välillä lämpimämpää. Sadepäivien myötä sääkin lämpenee.

Matkalle on hyvä pakata mukaan lämpimiä vaatteita. Villapaidatkin voivat tulla tarpeeseen, alusvaatteina jopa pitkät kalsarit tai sukkahousut. Kerrospukeutuminen on nytkin valttia: ilmastointilaitteet saattavat lämmittää sisätiloissa liikaakin, kun taas ulkona voi puhaltaa hyvinkin kylmät tuulet. Ja vanhat asunnot ovat usein hyvin viileitä, elleivät jopa kylmiä.

Yhden hengen kotatsu

Ilmastointilaitteiden lisäksi asuntoja lämmittävät siirreltävät öljylämmittimet, minkä lisäksi voi pujahtaa kotatsun lämpöön. Kotatsu on siis matala pöytä, jonka alla on lämmitin ja jonka reunoista lähtevän peiton alle saa jalat lämpöön.

Lämmittävät ruoat ovat myös suosiossa. Kotona syödään keittomaisia ruokia, kuten nabea tai mizutakia, tai rautapadassa valmistettavaa sukiyakia. Ruokakojuista, konbini-kioskikaupoista ja ravintoloiden ruokalistoiltakin löytyy odenia: lautaselle voi valita vaikkapa keitettyjä munia, daikonia, konnyakua, chikuwaa tai kinchakua, jossa tofupussiin on piilotettu pala pehmeää mochia. Oden tarjotaan kuumana, joten varsinkin daikonia tai kinchakua haukatessa on varottava polttamasta suutaan.

Odenia lautasilla.

Maaliskuussa kukkivat etenkin puut. Kameliat ja umet eli japaninaprikoosit ovat alkaneet kukkia jo helmikuussa, maaliskuussa hinamatsurin aikaan ne vetelevät viimeisiään.

Muuten kukassa ovat esimerkiksi narsissit ja myöhemmin tulppaanit. Ensimmäiset kirsikkapuut aloittelevat kukintaansa, ja vuodesta riippuen täydessä kukassa ne ovat maalis-huhtikuun vaihteessa. Myös magnoliat aloittelevat kukintaansa maaliskuussa.

Umepuu (Prunus mume) kukkii Tokiossa maaliskuun alussa.

Maaliskuun tärkein juhla on hinamatsuri, jota vietetään maaliskuun kolmantena tyttöjen kunniaksi. Tällöin perheen keraamiset hina ningyō -nuket nostetaan kerroksiselle alttarille ja käydään rukoilemassa tyttöjen terveyden ja tulevaisuuden puolesta. Päivän väri on punainen ja vaaleanpunainen, erikoisherkkuja ovat chirashizushi ja mansikan sisältävät ichigodaifukut.

Paikkakunnasta riipuen hinamatsuri voi jatkua koko maaliskuun ja hienoja nukkeasetelmia pääsee ihailemaan niin kaupungintaloilla, kulttuuritaloilla kuin ruokakaupassakin.

Hinamatsuri supermarketissa.

 

Kirjan kannet piiloon

Japanissa pääsee harvemmin kurkistelemaan, mitä vierustoveri lukee. Kirjan kannet on nimittäin yleensä peitetty päällyspaperilla (カバー・ kabaa eli cover). Sitä kysyy jo kirjakauppias: laitetaanko kirjalle päällyspaperi, ja suurin osa asiakkaista nyökkää hyväksyvästi. Palvelu on luonnollisesti maksuton.

Kirjakaupan mainospaperin sijaan voi toki hankkia kauniit kankaiset kuoret, joita myydään kirjakaupoissa ja paperitavaraliikkeissä. Niiden ongelma on kuitenkin se, että kirjat tuppaavat olemaan eri kokoisia, pitää siis olla erilaisia kuoria eri kirjoille.

Kirjahyllyssä kirjat ovat tietenkin ilman kuoria, niitä käytetään lähinnä julkisilla paikoilla. Miksi? Antaahan se yksityisyyttä. Ei kaikkien tarvitse nähdä, mitä itse lukee. Oli se sitten romantiikkaa, uusinta Murakamia, salapoliisitarinoita tai George Orwellia… Ja toisaalta, kyllähän ne päällyspaperit toki sitä kirjaakin suojaavat.

 

3/11 kuusi vuotta

Tänään on tullut kuluneeksi kuusi vuotta Sendain jättitsunamista, joka tappoi liki 16 000 ihmistä ja aiheutti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. Japanissa tapahtumiin viitataan nimellä Higashi nihon daishinsai eli Itä-Japanin suuri maanjäristys tai yksinkertaisesti päivämäärälyhenteellä 3/11.

Kadoksissa on yhä 2550 ihmistä, minkä lisäksi 123 168 ihmistä asuu evakossa eri puolilla maata. Väliaikaisissa parakkitaloissa (kasetsu jutaku) asuu 34 000 ihmistä, monet heistä hyvin iäkkäitä.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Japanissa tsunamin uhreja muistettiin soittamalla hälytyskelloja järistyshetkellä kello 14.46, samaan tapaan kuin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen muistopäivinä. Myös mediassa aihetta on käsitelty eri tavoin.

Vilkaisin pikaisesti Suomenkin mediaa, joka näyttäisi mieluiten unohtavan koko tapahtuman. Yle ei kirjoittanut Japanista sanaakaan, eivätkä myöskään maakuntalehdet. Sen sijaan Helsingin Sanomat ja MTV ”kunnostautuivat” lainaamaan New York Timesin uutista ja kertomalla säteilevien villisikojen vallanneen Fukushiman autioituneet kylät. Hesari vielä jatkoi, nyt BBC:tä lainaten, uutisoimalla japanilaisyhtiön kehittäneen intialaisille pesukoneen, jossa on oma pesuohjelma currytahroille.

Tämä pieni kotimaan lehdistökatsaus kertoo omalla karulla tavallaan siitä, missä jamassa suomalainen journalismi tällä hetkellä on. Varsinkin Hesarin seiskamaiseksi angloamerikkalaiseksi ö-luokan julkaisuksi muuttumista on tuskallista seurata.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Mitä on tapahtunut kuudessa vuodessa? Suuri osa tuhoutuneen ydinvoimalan lähikylistä evakuoiduista ihmisistä asuu siis edelleen väliaikaisissa parakkitaloissa tai ovat joutuneet muuttamaan muualle. Ydinvoimalaa ei ole pystytty korjaamaan ja se vuotaa yhä. Edes robotti ei pääse kulkemaan voimalan sisäpuolella, sillä säteily tuhoaa sen. Se kertoo jo jotain siitä, minkä luokan tuhosta on kyse. Entä saastunut eli säteilevä jäte? Sitä on kuskattu eri puolille Japania poltettavaksi tai ihan vaan kasattavaksi mustiin jätesäkkeihin. Esimerkiksi alakoulujen tiloihin…

Voimalan johtaja on kuollut leukemiaan. Työntekijöitä on kuollut leukemiaan. Viranomaiset varovat tunnustamasta varmaan yhdenkään sairauden tai kuoleman olevan yhteydessä juuri ja nimenomaan Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen – sehän on tietenkin ymmärrettävää, sillä se johtaisi paitsi paniikkiin, myös korvausvaatimuksiin. Ja sitä harva hallitus haluaa.

–o00–  –o00–  –o00–  –o00–  –o00–

Se tältä erää. Tässä vielä Tokio Shimbun -sanomalehden valokuvaajan kuvamateriaalia niistä mustista jätesäkeistä, videokuvaa Fukushiman alueelta täällä.

Lisäys seuraavana päivänä: Asahi Shimbun -sanomalehden sivuilta löytyy kiinnostava artikkeli Fukushiman autioituneesta lähikylästä ja siitä, miten sen asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan, toimistoistaan, kouluistaan ja työpaikoiltaan nopeasti ja ilman varoitusta. Kylää voidaan tuskin koskaan asuttaa uudestaan. Aivan kuten Tsernobylin lähikyliä.

Matchapehmistä ja vihreää teetä Kinokuniyan Kinochayasta

kinochaya

Japanilaiset rakastavat pehmytjäätelöä eli pehmistä (sofuto kuriimu), ja yksi parhaista makuvaihtoehdoista on tietenkin matcha*. Mutta matchapehmiksissäkin on eroja.

Books Kinokuniyan päämyymälän ensimmäisen kerroksen kauppakadulla, miltei vastapäätä Books on Japan -myymälää, on pieni teemyymälä nimeltä Kinochaya, jossa pääsee maistelemaan erilaisia teelaatuja tai vaikka sitten sitä matchapehmistä. Kyse ei ole oikein kahvilasta tai teehuoneesta, koska pöydät ja tuolit puuttuvat: mutta pieni pöytätaso teeaiheisine lukemisineen (!!) kyllä löytyy, joten ihmisvilinäänkään ei tarvitse pehmiksen tai teekupin kanssa lähteä.

Kinochayan matchapehmis oli erittäin hyvä, ei liian makea vaan matchalle tyypillisesti hiukan karvas. Ei kuitenkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Vaihtoehtoisesti voisi ottaa vaikkapa perinteisempää vihreäteejäätelöä, matchashakea tai zenzai-jälkiruoan ja sen seuraksi kupin vihreää teetä, matchaa tai hoji-teetä.

*matcha (抹茶・まっちゃ) lausutaan ”mattša”, ja se on siis hienoksi jauhettua vihreää teetä, jota käytetään perinteisesti teeseremoniassa, mutta myös leivonnassa, jälkiruoissa ja jäätelössä.

Kinochaya
Books Kinokuniyan Shinjukun päämyymälässä katutason kauppakadulla
Avoinna joka päivä 10–21.30

kinochaya_softcream
Aivan ihana matchapehmis (ehdin lipaista ennen kuvan ottamista…)
kinochaya_kirjat
Teekirjallisuutta japaniksi ja englanniksi, olkaa hyvät.
kinochaya_menu
Menukin on kirjoitettu japaniksia ja englanniksi.

Kirjoja Tokiosta: Books Kinokuniya (Shinjukun päämyymälä)

kinokuniya

Japanista kannattaa tuoda tuliaisena kirjoja. Jos matkalaukkuun ei mahdu, niin laittaa sitten vaikka pakettia menemään. Tokiossa paras osoite on ehdottomasti Books Kinokuniya, joka tarjoaa kirjallisuutta ja lehtiä paitsi tietenkin japaniksi, myös englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja niin edelleen.

Suurin valikoima vieraskielisiä kirjoja löytyy Etelä-Shinjukun Takashimaya Squaren haaraliikkeen kuudennen kerroksen osastolta, mutta koska kyseisen kirjakaupan kaikki muut kerrokset on viime vuonna suljettu, kävimme tällä kertaa katsastamassa Shinjukun päämyymälän valikoimat. Ei ollenkaan hullumpaa: yhdeksän kerrosta kirjoja + pari kellarikerrosta päälle! Pitäisikö lähettää Bonnierin ja Akateemisen kirjakaupan väki (tai lähinnä omistajaporras) opintomatkalle?

Katutasossa olevan kauppakadun Books on Japan -myymälään on koottu nimensä mukaisesti Japanista kertovaa englanninkielistä kirjallisuutta: kaunokirjoja, tietokirjoja, matkakirjoja, designia, mangaa, ruokakirjoja, historiaa, askartelua, taidetta, puutarhoja – mitä vain mieleen tulee. Sen lisäksi on vieraskielisen kirjallisuuden osasto erikseen seitsemännessä kerroksessa, jonne on koottu muutakin kuin Japani-aiheista kirjallisuutta.

Times Squaren myymälään verrattuna päämyymälä on ehkä vähän pienen ja vanhan oloinen, mutta se johtunee vain siitä että vertailukohde on niin mahtava. Se kuitenkin valituksesta, sillä Books Kinokuniya – kumpi tahansa liikkeistä – on joka tapauksessa kirjaharrastajan taivas.

Books Kinokuniya (honten eli päämyymälä)
Sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Shinjukun asemalta (Higashi-guchi eli East exit)
Avoinna joka päivä klo 10–21

kinokuniya_booksonjapan
Books on Japan -osasto sijaitsee kauppakäytävällä ensimmäisessä kerroksessa.
kinokuniya_books_on_japan
Kirjoja Japanista (ja tax free päälle)
kinokuniya_booksonjapan004
Tyyliä ja arkkitehtuuria…
kinokuniya_booksonjapan005
Klassista kaunokirjallisuutta ja uusimpia nimiä…
kinokuniya_japanese_literature
Lisää löytyy seitsemännestä kerroksesta, ja jos kaipaa muutakin kuin japanilaista kertomakirjallisuutta, sitäkin löytyy…
kinokuniya_kerros
Kyllä tästä valikoimasta luulisi lukemista löytyvän!

 

Kombu ei ole kertakäyttötavaraa

kombu_kuivatus

Nykyisessä kertakäyttökulttuurin läpäisemässä maailmassa tuppaa unohtumaan vanha kunnon mottainai-periaate. Että hukkaan menee, jos ei loppuun asti käytä.

Että mitä sitä nyt hyvää kombuakaan heti pois heittämään, mottainai, siitähän lähtee makua vielä ainakin pariin kolmeen kertaan. Ei tarvitse muuta kuin korkeintaan huuhtaista kombut nopeasti kylmän veden alla ja nostaa ilmavaan paikkaan kuivamaan.

Kuivattu kombu on taas käyttökelpoista kun sitä tarvitaan. Ja lopulta ne voi tietenkin myös syödä. Hyväähän se on ja mitä sitä nyt poiskaan heittämään… mottainai!

Fukushima ei ole ohi

yle_17022017_fukushimaPari viikkoa sitten Yle kirjoitti  uutisen Fukushimasta: vaurioituneeseen voimalaan oltiin lähetetty robotti, joka pystyy litistämään itsensä ja nostamaan hännässään olevaa kameraa. Kuvien piti kertoa, missä päin reaktoria on sulanut polttoaine, jotta se jollain keinolla saataisiin sieltä pois.

Ei tullut mitään, robotti tuhoutui liian voimakkaan säteilyn vuoksi. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen yritys.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Uutisia Fukushimasta tulee aina silloin tällöin. Suomessa niistä harvemmin kuullaan, onhan tärkeää, että kansalaiset tietävät ydinvoiman olevan kuitenkin täysin vaaratonta, saasteetonta ja halpaakin vielä. Kun se oma Olkiluodon ikuisuusprojetkin on yhä kesken.

Otan nyt kuitenkin riskin ja kerron muutaman lisäuutisen.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Helmikuun alussa Kyodo ja Japan Times uutisoivat, että Fukushiman ydinvoimalan entinen työntekijä on haastanut voimalasta vastaavan Tepcon oikeuteen leukemian vuoksi. 42-vuotias fukuokalaismies on ensimmäinen, jonka sairauden viranomaiset ovat myöntäneet olevan yhteydessä työpaikalla saatuun säteilyyn. Mies työskenteli Fukuokan Genkai-ydinvoimalassa ja auttoi Fukushiman voimalassa ydinräjähdyksen jälkeen, akuutti leukemia diagnosoitiin vuonna 2014. Mies vaatii Tepcolta (Tokyo Electric Power Company) 59 miljoonaa jeniä.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Tammikuun alussa Japani Times uutisoi Fukushimassa sijaitsevan yksityissairaalan ainoan täyspäiväisen lääkärin, Hideo Takanon kuolemasta. 81-vuotias lääkäri oli kuollut  kotonaan tulipalossa saamiinsa vammoihin. Tapahtumaa pidetään onnettomuutena.

Huoleksi nousi, miten sairaalan potilaat selviävät. Yksityissairaalassa oli sata potilasta, joista puolet iäkkäitä petipotilaita ja puolet psykiatriapotilaita. Sairaala on toiminut keskeytyksettä ydinvoimalaonnettomuudesta huolimatta pääosin Takanon ansiosta: hän nosti pientä palkkaa ja piti tuskin koskaan lomaa, ja uutisen mukaan hänen työlleen on vaikea löytää jatkajaa. Japanin hallitukselta ei apua oltu saatu.

–o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–   –o0o–

Tämä tältä erää. Pian Touhokun tsunamista ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta tulee kuluneeksi kuusi vuotta, joten aiheeseen palattaneen uudestaan. Kun se voimala tosiaan vuotaa yhä ja on vuotanut jo kuusi pitkää vuotta…

Kun ume kukkii

ume_kukka
Maaliskuun kolmantena päivänä vietetään Japanissa hinamatsuria eli tyttöjen juhlaa tai nukkien juhlaa, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Ajankohta tarkoittaa myös, että umepuut (Prunus mume), joita japaninaprikoosiksikin kutsutaan, kukkivat kauneimmillaan.

Nämä kuvat ovat satunnaiselta iltakävelyltä Tokion keskustasta. Sivukujilta, missä ihmiset asuvat ja koristelevat etupihansa kukkivilla puilla, vihreillä pensailla ja ruukkuistutuksilla.

Jos oikein haluaa ihailla umepuiden kukintaa Tokiossa, kannattaa suunnata Yushima Tenjin -temppelille Uenoon, Koishikawa Korakuen -puutarhaan Marunouchiin tai Hanegi-puistoon Setagayaan. Tai sitten vain nauttia pienistä kukkivista puista siellä täällä pitkin kaupunkia.

ume_kukka002 ume_kukka003 ume_kukka004 ume_kukka005