Salaryman, sarariiman. Japanilainen työmuurahainen, toimistotyöntekijä, bisnesmies. Herää aamulla varhain, viettää tunnin pari junassa ja metrossa matkalla töihin.
Musta tai tumman harmaa puku, vitivalkoinen paita, kravatti. Ennen salarymanin tunnisti sivussa olevasta jakauksesta ja isoista silmälaseista. 90-luvulla nörtti-look vaihtui teini-idolien mukaiseen geelipehkoon, mutta sekin on jo menneen talven lumia.
Salaryman on töissä ennen kuin pomo tulee ja töissä vielä pitkään sen jälkeen kun pomo on jo lähtenyt. Aiemmin ylitöistä on pitänyt lain mukaan maksaa korvaus, mutta kukapa sellaisia käytännössä maksaisi.
Töiden jälkeen salaryman menee työkavereiden kanssa kaljalle ja parille yakitorivartaalle. Heittää huulta tai kuuntelee esimiehen sättimistä samalla kun hörppii oluttaan. Humaltuu. Kotimatkalla sammuu kenties junaan, mutta herää ennen omaa pysäkkiään.
Kotona perhe on jo syönyt iltaruoan, käynyt pesulla, menossa tai mennyt nukkumaan. Furo? Meshi? Neru? saattaa vaimo kysyä. Haluatko ensin kylpyyn? Vai ruokaa? Vai menetkö suoraan nukkumaan. Vai menikö se toisin päin? Furo! Meshi! Neru! jolloin vaimo laittaa väsyneelle miehelleen ruoan pöytään ennen tai jälkeen kylvyn.
Sunnuntaisin salaryman on isukki, sandee papa (サンデーパパ), joka leikkii lasten kanssa ja vie perheen piknikille. Maanantai tietää paluuta takaisin työmaailmaan.
Sotien jälkeiselle sukupolvelle salarymanin ura tiesi turvattua tulevaisuutta. Yhtiön palveluksessa oltiin koko työura, eikä työpaikan vaihtoa juuri tunnettu.
Mutta maailma muuttuu, samoin japanilainen yhteiskunta. Pitkien päivien, alenevien palkkojen ja yleisen epävarmuuden aikakaudella salarymanin hohto alkaa himmetä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se jää nähtäväksi.