Hiroshiman poika, manga ja anime

Barefoot_Gen_volume_oneYksi tunnetuimmista Hiroshiman atomipommituksesta kertovista teoksista on Keiji Nakazawan (1939–2012) kymmenosainen mangasarja Hadashi-no-Gen. Se on käännetty 18 eri kielelle. Suomeksi se on ilmestynyt nimellä Hiroshiman poika. Mangaa on käytetty oppimateriaalina japanilaiskouluissa, ja siitä on tehty myös kaksi animaatiota, kolme elokuvaa ja televisiodraamasarja.

Nakazawa oli kuusivuotias, kun Yhdysvallat pudotti Pikku pojaksi (Little Boy) kutsutun atomipommin hänen kotikaupunkiinsa Hiroshimaan. Nakazawa, jonka koulu sijaitsi lähellä pommin räjähdyspistettä, selvisi räjähdyksestä lähes vahingoittumattomana, mutta hänen isänsä ja kaksi sisarustaan jäivät loukkoon tuhoutuneeseen kotitaloon ja kuolivat tulipalossa. Viimeisillään raskaana ollut äiti pelastautui talosta, ja synnytti kaiken tuhon keskellä tyttövauvan, joka kuitenkin kuoli melko pian syntymänsä jälkeen.

hadashinogenPeruskoulun jälkeen Keiji Nakazawa muutti Tokioon, missä hän aloitti manga-sarjakuvapiirtäjän uran. Alkuun hän piti  Hiroshiman kokemuksensa itsellään, mutta kun hänen äitinsä vuonna 1966 kuoli, päätti hän kertoa sodan ja atomipommin kauheuksista mangan keinoin. Nakazawan äidin ruumis oli saanut niin paljon säteilyä, että poltettaessa jopa hänen luunsa paloivat valkoiseksi tuhkaksi.

Ensimmäisenä ilmestyi viisiosainen Kuroi ame wo utarete (kääntyy löyhästi ”Mustan sateen kastelema”), joka kertoo atomipommin jälkeisestä elämästä ja mustan pörssin kauppiaista. Sitä seurasi omaelämäkerrallinen Ore wa mita (”Näin sen”), minkä jälkeen hänen kustantajansa kehotti häntä jatkamaan aiheesta.

Näin syntyi Hadashi-no-Gen (”Paljasjalka-Gen”), joka pohjautuu Nakazawan omiin kokemuksiin, mutta on osin fiktiivinen. Historiallisesti se on kuitenkin täysin paikkansa pitävä, minkä vuoksi se sopii myös opetuskäyttöön ja on hyvä lukea yleissivistyksenkin vuoksi.

hiroshiman_poikaSuomeksi Hiroshiman poika on ilmestynyt kahdessa osassa Kaija-Leena Ogiharan kääntämänä ja Jalavan kustantamana. Se oli myös ensimmäinen suomennettu manga. Ensimmäinen osa kertoo atomipommin räjähdyksestä, toinen osa viikoista sen jälkeen.

Vaikka kyse on mangasta ja sittemmin animaatiosta, ovat kuvatut tapahtumat järkyttäviä. Nakazawa ei peittele sitä mitä hän näki, vaan kuvaa kaiken tarkasti: välähdyksen, räjähdyksen, tulimeren – ja ihmiset, jotka eivät enää muistuta eläviä olentoja, joiden nahka roikkuu riekaleina ja joiden liha kuhisee matoja. Kaikki se, mikä yleensä jätetään kertomatta, on läsnä. Hän kuvaa myös ihmisten itsekkyyttä ja toisaalta herkkyyttä ja ystävyyttäkin hädän hetkellä. Kovin imartelevaa kuvaa hän ei sitä vastoin piirrä Japanin sotajohdosta saati valloittajan elkein maahan saapuneista amerikkalaissotilaista. Sota on Nakazawan töissä yksiselitteisesti paha.

Vanhemmalla iällä Keiji Nakajimalla todettiin harmaakaihi ja syöpä, jotka molemmat ovat tyypillisiä säteilysairauksia. Näön huonontumisen vuoksi hän joutui luopumaan aikeistaan jatkaa Hiroshiman pojan tarinaa, ja vuonna 2009 hän jäi eläkkeelle. Vuotta myöhemmin häneltä löydettiin keuhkosyöpä, johon hän menehtyi joulukuun 19. päivänä 2012.

Alla on Hiroshiman pojan animaatioelokuvan ensimmäisen osan englanninkielinen versio, Barefoot Gen, joka löytyy lähes kokonaisena YouTubesta. Vain atomipommin räjähdys ja sen kauheudet on sensuroitu, mutta kohtaukset löytyivät toisaalta. Jos haluat katsoa sen mieluummin alkuperäiskielellä japaniksi, löydät sen esimerkiksi täältä (osa 1/10, espanjankieliset tekstitykset) tai täältä (osa 1/10, ranskankieliset tekstitykset).

Animaation toinen osa kertoo puolestaan elämästä Hiroshimassa kolme vuotta myöhemmin. Se löytyy japaninkielisenä ja englanninkielisillä tekstityksillä varustettuna täältä (osa 1).

Osa 2/9

Osa 3/9

osa 4/9 on poistettu YouTubesta, mutta se löytyy osittain toisaalta. Olkoon ne tässä niin kauan, kunnes ne taas poistetaan. Huom! Nämä kuvat voivat järkyttää herkempiä katsojia.


Osa 5/9

Osa 6/9

Osa 7/9

Osa 8/9

Osa 9/9

 

Hiroshiman atomipommista 68 vuotta

Japanissa on tänään muistettu Hiroshiman atomipommin uhreja. On kulunut 68 vuotta siitä, kun Yhdysvallat pudotti kaupunkiin atomipommin, joka surmasi yli 140 000 ihmistä.

Muistoseremonia järjestettiin atomipommin pudostuspaikalla rauhanpuistossa. Kaupungin pormestari Kazumi Matsui luki rauhanjulistuksen ja peräänkuulutti jälleen kerran ydinaseetonta maailmaa, kutsuen ydinaseita epäinhimillisiksi ja absoluuttiseksi pahaksi.

Samalla hän kritisoi Japanin hallitusta, joka haluaa käynnistää uudestaan Fukushiman onnettomuuden jälkeen suljetut ydinvoimalat, ja joka on aloittanut Intian kanssa neuvottelut ydinvoimayhteistyöstä, mikä hänen mukaansa tuskin edesauttaisi maailmaa luopumaan ydinaseista.

Muistotilaisuuden yhteydessä rauhanpuiston keskellä olevaan tyhjään hautaan eli kenotafiin laskettiin kuluneen vuoden aikana kuolleiden atomipommiuhrien (hibakusha) nimet, minkä jälkeen taivaalle lehahtivat valkoiset rauhankyyhkyt.

Pika-don

kello

Atomipommi räjähti noin 500 metrin korkeudessa Shiman sairaalan yläpuolella Hiroshiman keskustassa elokuun 6. päivänä 1945 aamulla kello 8.15.

Japaniksi at0mipommista (genbaku) käytetään myös nimeä pikadon: nimi tulee valtavan voimakkaasta, kahta aurinkoa muistuttaneesta välähdyksestä (pika!) ja sitä seuranneesta räjähdysäänestä (don). Räjähdystä seurasi voimakas paineaalto, minkä jälkeen tuhansien asteiden kuumuinen tulimeri poltti kaupungin ja sulatti lasipullot ja metallikolikot yhteen. Noin puolen tunnin päästä alkoi sataa mustaa, radioaktiivista vettä.

Kolmen päivän kuluttua sama toistui Nagasakissa, jonne Yhdysvallat pudotti toisen atomipommin.

Virallisen historiankirjoituksen mukaan atomipommit lopettivat toisen maailmansodan, koska Japani antautui pian Nagasakin atomipommin jälkeen. Amerikkalainen sotapropaganda lisää vielä, että niillä myös säästettiin ”useiden tuhansien amerikkalaisnuorten henki”.

Vastakkaisten näkemysten mukaan atomipommeja ei olisi tarvinnut käyttää edes sotilaallisessa mielessä, sillä Japani oli käytännössä jo voitettu ja enää keskusteltiin antautumisen ehdoista. Näin on todennut jopa amerikkalaiskenraali Douglas MacArthur, joka vastasi Japanin miehityksestä sodan jälkeen. Toinen amerikkalaiskenraali, Curtis LeMay, puolestaan on todennut, että jos Yhdysvallat olisi hävinnyt sodan, he olisivat joutuneet vastaamaan sotarikoksista.

Sanotaan myös, että atomipommit olivat ennennäkemätön  ihmiskoe: Yhdysvallat oli tuhonnut kaikki tärkeät ja vähemmänkin tärkeät kaupungit maan tasalle tulipommein, ja vain mahdolliset atomipommikohteet, kuten Hiroshima ja Nagasaki, oli jätetty rauhaan. Näin Yhdysvallat pääsi kunnolla tutkimaan atomipommin seurauksia – kuten he toki tekivätkin.

Alla oleva Renzo Kinoshitan (1933–1997) vuodelta 1978 oleva animaatio Pika-don kertoo elokuun 6. päivän tapahtumista 1945 siten, kuin hiroshimalaiset ne kokivat ja näkivät. Elokuinen aamu oli kuuma, kaskaat sirittivät, ja aiemmin annettu varoistusääni oli poissa. Ihmiset olivat lähdössä päivän askareisiin, kun taivaalle ilmestyi yksi ainoa pommikone. Sitä seurasi kahta aurinkoa vastannut välähdys, räjähdys, ja…

Huom! Vaikka kyseessä on vain piirroselokuva, voivat kuvat järkyttää herkempiä katsojia. Silti se on hyvä katsoa, sillä kovin moni – länsimainen media mukaanlukien – alkaa jo unohtaa, mitä atomipommi tekee ihmisille, eläimille ja luonnolle.