Miten monjayaki paistetaan?

Monjayaki (もんじゃ焼き) eli monja on okonomiyakin tokiolainen serkku, suoraan pöydässä olevalla kuumalla teppan-levyllä valmistettava löysähkö paistos. Toisinaan sitä yritetään verrata munakkaaseen, pannukakkuun tai pizzaan, mutta vertaukset menevät vikaan: Monja kun on monja.

Monjayakin historia ulottuu 1800-luvun alkuun, jolloin niitä paistettiin välipalaksi lapsille. Nykyään se on suosittu ruoka kaiken ikäisten keskuudessa. Monja-ravintoloita löytyy eri puolilta Tokiota, mutta paras paikka on Tsukishiman tekosaari Tsukijin kalatorin vieressä, mistä monjan sanotaan saaneen alkunsa.

Monjan perusaineksia ovat kaalisuikaleet ja taikina. Lisukkeet valitaan oman maun mukaan: se voi olla esimerkiksi pehmeitä mochi-riisikakkuja, mentaiko-mätiä tai sen tulisempaa versiota karashimentaikoa, juustoa, mustekalaa, kalmaria, kampasimpukkaa, lihaa, jne.

Monja paistetaan kuumalla pöytään upotetulla paistolevyllä. Tarjoilija voi paistaa ensimmäisen ja kun malli on näin saatu, on seuraava hauska paistaa itse. Lisää voi tilata sen mukaan, kuinka kova nälkä pöytäseurueella on. Juomaksi sopii kylmä olut, shōchū-pohjaiset juomat kuten Hoppy ja chuuhai sekä kylmä oolong-tee (uuroncha).

Seuraavassa seikkaperäinen selvitys, miten monjayaki paistetaan!

1. Tehdään tilaus, minkä jälkeen ensimmäisen monjan ainekset tuodaan pöytään.

2. Levy kuumennetaan ja sen päälle levitetään tasaisesti paistoöljyä.

3. Kulhossa päällimmäisenä olevat ainekset (kaali, mochi, kalahiutaleet…) kaadetaan levylle. Jätä taikinaliemi vielä kulhoon, sen vuoro tulee myöhemmin.

4. Ainekset paistetaan levyllä käännelleen niitä samalla kahdella metallilastalla.

5. Sopivasti pehmenneistä aineksista muodostetaan tasainen rinkula.

6. Kulhossa oleva taikinaliemi kaadetaan rinkulan keskelle. Tarkista, ettei rinkula vuoda ja korjaa tilanne tarvittaessa.

7. Tarkista, ettei rinkula vuoda ja korjaa tilanne tarvittaessa. Anna liemen kiehahtaa.

8. Sekoita ainekset tasaisesti ja anna paistua, kunnes mochikin on sopivasti sulanut.

9. Muodosta monjasta tasainen lettumainen lätyskä. Ripottele päälle juustoa.

10. Monja on valmis. Nosta monjaa pienellä lastalla omalle pikkulautasellesi ja nauti.

Sitten onkin seuraavan monjan vuoro. Nyt voitkin paistaa sen itse!

Monjayaki-paikoista saa yleensä myös okonomiyakia, joka valmistetaan niin ikään suoraan pöydässä olevalla paistolevyllä.

10 ruokalajia, joita kannattaa maistaa Japanissa

Kaisendon-ravintola Nagasakissa

Nani ga tabetai?* eli mitä haluaisit syödä on kysymys, jonka japanilainen esittää taatusti jossain vaiheessa päivää. Hän saattaa myös kysyä vatsasi tilaa: O-naka wa? Se ei välttämättä tarkoita, että hän olisi kiinnostunut vatsasi toiminnasta saati sen koosta, vaan siitä, onko sinulla nälkä, syötäisiinkö. Ruokailu kun on päivän paras ja odotetuin hetki. Kun suomalainen tapaa ystäviään tai vieraitaan kahvin merkeissä, mennään Japanissa syömään.

Kysymykseen Nani ga tabetai? vastataan esimerkiksi ruokalajilla tai jonkun maan keittiöllä. Chuuka tabetai! tarkoittaa, että kiinalaista tekisi mieli. Jos taas vastaus kuuluu Soba tabetai, on laitettava kattila kiehumaan tai löydettävä hyvä soba- eli tattarinuudeliravintola. Jos vastaat nandemo eli ihan sama mitä vaan, niin sysäät vastuun kysyjälle, mikä voi tuottaa hankaluuksia. Parempi on siis sanoa rohkeasti tai kysyä paikallisista erikoisuuksista. Jo alkaa löytyä vaihtoehtoja.

Japanissa ravintolat ovat yleensä erikoistuneet johonkin tiettyyn ruokalajiin: sushia sushiravintolasta, raamenia raamenkuppilasta, udonia udon-paikasta. Poikkeuksen tähän tekevät nk. family-ravintolat sekä izakayat, joista saa melkein mitä tahansa.

Koska kymmenen parhaan ruokalajin valitseminen on mahdoton tehtävä, olkoon tämä juttusarjan ensimmäinen osa. Kysyin, mitä ulkojapanilainen haluaa kotimaassaan ehdottomasti syödä. Tästä vinkkiä siis matkailijoillekin!

*Nani ga tabetai on epämuodollinen kysymys ystävien tai perheen kesken. Kohteliaampi muoto kuuluu Nani wo tabetai(n) desuka?

10 ruokasuositusta Japaniin menijälle

1. Nattou

Suurin osa japanilaisista rakastaa nattoua, fermentoituja soijapapuja. Vain Kansain alueella ne eivät ole niin suosittuja. Nattou tarjotaan yleensä aamiaisella riisin kanssa. Nykyään nattou myydään annosrasioissa, jonka mukana tulee pienet liemi- ja sinappipussit. Ne lisätään soijapapujen joukkoon ja vatkataan sekaisin syömäpuikoilla. Kun papuja vatkaa oikein kunnolla, niistä alkaa erottua ohuena nauhana venyvää limaa. Komeus kaadetaan riisin päälle ja nautitaan.

Aloittelijan kannattaa tutustua nattoun makuun nattoumakilla. Makisushin sisällä on nattoua juuri sopiva määrä. Ulkomaalaisia pelotellaan nattoun hajulla ja maulla, mutta jos pidät voimakkaista juustoista, saatat hyvinkin ihastua nattoun makuun. Nattou (納豆) kirjoitetaan myös muodossa natto tai nattō ja lausutaan nattoo.

2. Sushi ja sashimi

Sushi kuuluu jokaisen Japanin matkaajan lempiruokiin, mutta japanilainen lisää vielä sashimin. Sashimi eli raaka kala tai merenelävä syödään yleensä alkupalana. Sushi puolestaan kannattaa nauttia hyvässä ravintolassa, jos haluaa oikein herkutella. Liukuhihansushit (kaitenzushi) on hauska kokemus, mutta parempaa laatua saa kunnon sushiravintolassa. Kokeile esimerkiksi Tsukijin kalatukun läheisyydessä. Kuva on Hakatasta Fukuokasta Kyushulta.

3. Raamen

Syvässä kulhossa tarjottu raamen-nuudelikeitto on japanilaisten suosikkiruoka. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma erikoisreseptinsä, joita kannattaa aina maistaa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että pohjoisessa raamen-liemi on misopohjainen, Tokion liepeillä soijakastikepohjainen ja Länsi-Japanissa Kyushun saarella kirkaslieminen. Päällysteet vaihtelevat reseptien mukaan. Kuvassa on Hakata-raamen Fukuokasta Kyushulta possun, purjosilpun ja kikurage-sienten kera.

Raamen tarjotaan syvästä kulhosta hyvin kuumana. Se on syötävä nopeasti, ennen kuin raamen-nuudelit kypsyvät liikaa. Nuudelit ja sattumat syödään puikoilla, liemi hörpitään kulhon reunalta tai syvästä lusikasta. Koska keitto on hyvin kuumaa, se ryystetään kovaan ääneen, jolloin se hiukan viilenee.

Raamenia löytyy niihin erikoistuneista ravintoloista, juna-asemilta sekä yatai-ruokakojuista. Raamen-kuppiloissa ei vietetä aikaa, vaan syödään ja jatketaan matkaa.

Raamen kirjoitetaan myös muodoissa ramen, rāmen tai râmen ja lausutaan pitkällä a:lla raamen.

 4. Soba

Jos raamen on kadunmiehen ruokaa, niin soba on sen elegantti serkku. Soba valmistetaan pääosin tattarijauhoista ja tarjotaan joko kylmänä tai kuumana keittoliemessä. Se maistuu sellaisenaan tai esimerkiksi  ”vuorivihannesten” (sansaisoba), raastetun jamssin (tororosoba) tai tempuran kanssa.

Soba syödään puikoilla. Nuudelit kastetaan sen tsuyu-liemeen ja imaistaan suuhun. Aterian päätteeksi voi pyytää soban keittoliemen (soba-yu), joka sekoitetaan jäljelle jääneeseen tsuyuun ja juodaan.

Sobaravintolat ovat yleensä kauniita ja rauhallisia paikkoja. Toki sobaa saa raamenin tapaan myös pikaruokakuppiloista ja asemaravintoloistakin.

5. Tonkatsu

Tonkatsu on yksi niistä länsimaisista ruoista, jotka ovat muokkautuneet japanilaisen keittiön klassikoiksi. Kyseessä on panko-korppujauhotettu porsaanleike, joka uppopaistetaan ja tarjotaan riisin ja kaalisuikaleiden kera. Toisinaan tonkatsu tarjotaan ruskean demi glace -kastikkeen kera.

Tonkatsu (豚カツ) tulee porsasta tarkoittavasta sanasta ton (豚) ja kotletista (cutlet) lainatusta sanasta katsu (カツ).

6. Unagi (unajuu)

Unagi eli ankerias on arvostettu kala Japanissa. Parhaimmillaan – ja eleganteimmillaan  – se on tarjottuna lakkalaatikossa riisipedillä. Tämän ruokalajin nimi on unajuu (うな重). Ateriaan kuuluu yleensä myös kirkaslieminen suimono-keitto, johon on saatettu käyttää ankeriaan herkullinen maksa, sekä muutama tsukemono-pikkelsi.

Makeahkossa liemessä marinoitu ankerias maistuu yleensä myös ulkomaalaisille. Se on kuitenkin verraten arvokas ruoka, joten mitään arkiherkkua se ei ole. Matkan kohokohta sushin ohella se voi kylläkin olla! Unagia saa eri puolilta Japania, myös Tokiosta.

7. Uni/ikura-don

Donburi on riisiruoka, joka tarjotaan samannimisestä kulhosta. Yksi suosituimmista donbureista on kaisendon, jossa riisin päälle on aseteltu sashimia ja erilaisia meren antimia. Yksi herkullisimmista vaihtoehdoista – riippuen tietenkin makumieltymyksistä – on merisiilin mätiä (uni) ja/tai lohenmätiä (ikura) sisältävä donburi. Parhaiten tätä herkkua saa kalastajakylissä ja satamakaupungeissa. Kuvassa oleva uni&ikuradon on kuvattu ja nautittu Nagasakissa.

8. Mizutaki

Kirkaslieminen mizutaki on lämmittävää talviruokaa, joka valmistetaan kanasta ja kauden vihanneksista. Se on kyushulainen erikoisuus, ja esimerkiksi Fukuokassa eli Hakatassa, kuten japanilaiset kaupunkia edelleen kutsuvat, pääset varmasti sillä herkuttelemaan. Tästä linkistä näet, millainen aito hakatalainen mizutaki liemineen on.

Kyushulainen ja korealainen ruoka muistuttavat paljolti toisiaan, joten kuvassa tällä kertaa korealainen versio mizutakista. Vielä lähempänä olisi korealainen seolleongtang, japaniksi sororontan. Tämän keiton kohdalla suurin ero japanilaiseen on kimchin käytössä sekä siinä, että ravintolassa tarjoilija valmistaa keiton suoraan pöydässä. Kuvassa oleva korealainen kanakeitto on Tokion korealaiskaupunginosasta Shin-Ookubosta.

9. Tofu

Jos olet maistanut tofua vain Suomessa ja todennut, ettei se maistu millekään, niin kokeile uudestaan Japanissa. Vakuutan, että tulet yllättymään. Tofu valmistetaan soijapavuista ja sen maku on toki mieto. Mutta mauton? Ei sinne päinkään.

Tofusta valmistetaan monenlaisia ruokia, jotka tarjotaan yleensä lisukkeena. Kokeile esimerkiksi liemessä tarjottavaa yudoufua, friteerattua ankakedoufua tai hiyayakkoa, kylmää tofua joka tarjoillaan soijakastikepohjaisen liemen ja inkivääriraasteen kera. Kuvassa on gomadoufu, jossa tofu on saanut makua mustista seesaminsiemenistä. Herkullista on myös tofun pinnalta kerättävä ”nahka” eli yuba. Jos oikein pidät tofusta, saatat pitää myös okarasta, tofun mäskistä josta valmistetaan salaattia.

Tofua saa ostaa supermarketeista ja jopa konbini-myymälöistä, mutta parasta saa tofuun erikoistuneista myymälöistä. Ravintoloissa tofu on hyvin tavallinen pikkuannos, ja se kuuluu myös izakayojen ruokalistoille. Tofulaatuja on erilaisia karkeasta pehmeisiin. Myös soijamaitoa kannattaa Japanissa maistaa, sekin on aivan toisenlaista kuin mihin Suomessa on tottunut.

Tofu on japaniksi toufu (豆腐) ja se lausutaan pitkällä o-kirjaimella toofu. Yhdyssanoissa t-kirjain muuttuu pehmeäksi d:ksi, esim. yu-doufu.

10. Yakitori

Yakitori eli japanilainen kanavarras on hyvin tyypillinen ruoka, jolla voi herkutella pienenä välipalana, oluen seuralaisena tai ilta-ateriana. Vartaisiin käytetään eri osia kanasta, kuten koipiliha (momo), pyrstöpala (bonchiri), maksa (rebaa), nahka (kawa), kivipiira (sunagimo) ja siipi (tebasaki).

Länsimaalaiset ihastuvat usein makeahkossa tare-kastikkeessa marinoituihin yakitoreihin, mutta erityisen hienosti kanan maku tulee esiin, kun se maustetaan pelkällä suolalla (shio).

Yakitorin luokse löytää helposti tuoksua seuraamalla. Niitä myydään pienissä avoimissa myymälöissä, ja ne kuuluvat myös izakayojen vakiruokiin.

Yakitori (焼き鳥) tulee grillaamista tarkoittavasta verbistä yaku (焼く) ja lintua tarkoittavasta sanasta tori (鳥).