Legendaarinen sumopainija Taihō Kōki (大鵬幸喜, Taihou Kouki) kuoli tänään sydäntautiin tokiolaisessa sairaalassa. Hän oli 72-vuotias.
Taihō voitti uransa aikana ennätykselliset 32 sumomestaruutta, mikä tekee hänestä historian menestykseimmän sumopainijan. Hänen suurta suosiotaan sodan jälkeisessä Japanissa kuvaa yleinen sanonta, jonka mukaan japanilaisten kolme ykkössuosikkia olivat Kyojin (baseball-joukkue), Taihō ja tamagoyaki (japanilainen omeletti).
Taihō, oikealta nimeltään Kōki Naya, syntyi Sahalinin saarella maaliskuun 29. päivänä 1940. Hänen äitinsä oli japanilainen ja isä Sahalinille lokakuun vallankumousta pakoon muuttanut ukrainalainen. Kun Sahalin siirtyi Venäjän hallintaan vuonna 1945, isä pidätettiin ja pikku Kōki muutti äitinsä kanssa Hokkaidon Teshikagaan.
Taihō aloitti sumopainijauransa Nishinoseki-tallissa vuonna 1956. Alkuun hän käytti syntymänimeään, mutta noustuaan toiseen jyūryō-luokkaan vuonna 1959, hänelle annettiin shikona- eli sumopainijanimi Taihou, joka tarkoittaa suurta feeniks-lintua.
Nimensä mukaisesti Taihōsta nousi yksi sumohistorian suurimmista nimistä. Hänestä tuli yokozuna eli sumon korkein suurmestari vain 21-vuotiaana, mikä teki hänestä kaikkien aikojen nuorimman yokozunan.
Taihōn pahin ja paras vastustaja oli Kashiwado Tsuyoshi, ja heidän kohtaamisiaan seurattiin tarkasti. Vaikka Kashiwado ei lopulta noussut yhtä korkealle kuin vastustajansa, totesi Taihō myöhemmin, että ”Taihō on olemassa Kashiwadon ansiosta, ja Kashiwado Taihōn ansiosta”. Painijat olivat paitsi kilpailijoita, myös hyviä ystäviä sumoringin ulkopuolella aina Kashiwadon kuolemaan 1996 asti.
Taihō vetäytyi sumopainista vuonna 1971 hävittyään kahdesti Takanohanalle, nuorelle lupaukselle. Pian vetäytymisensä jälkeen hän perusti oman Taishō-tallinsa, joka myöhemmin siirtyi hänen vävylleen, entiselle sumopainija Ōtakelle. Tallin kuuluisin sumopainija on venäläinen Rohō Yukio (oikealta nimeltään Soslan Feliksovich Boradzov).
Taihō sai aivoinfarktin 36-vuotiaana, minkä seurauksena vasen puoli hänen kehostaan halvaantui. Entinen sumopainija kuvasi kuntousta paljon rankemmaksi kuin hänen aktiivivuosiaan yokozunana, mutta ei halunnut, tälläkään kertaa, antaa periksi, vaan lähti aamukolmelta tai neljältä kuntoutukseen.
Sumoa Taihō ei koskaan jättänyt. Yokozuna-arvoaan hän kuvasi ”yksinäiseksi” ja sumoa ”elämäksi”. Eläkkeelle hän siirtyi 65-vuotiaana ja nimitettiin Ryōgoku Kokugikan -sumomuseon kuraattoriksi. Vuonna 2005 hän sai ensimmäisenä sumopainijana kulttuurihenkilöille myönnettävän Bunka kourousha -palkinto elämäntyöstään.
Hirame-no-me 