Arkijapania: Tomare

Mitä teet, kun näet tällaiset merkit katuun maalattuna? Olet todennäköisesti tulossa parkkipaikalta tai sellaisesta suunnasta, että sinulla ei ole ajo-oikeutta. Pysähdy siis, niin siinä sanotaan.

Jos siis olet Japanissa ja liikut autolla tai pyörällä, paina mieleesi nämä merkit:

止まれ /  とまれ / tomare / pysähdy

Käsky voi olla myös muodossa 止マレ. Tomare on verbin tomaru käskymuoto.

Samainen pysähtymiskäsky on kirjoitettu myös punaisiin varoituskolmioihin.  Kansainvälisiä kahdeksankulmaisia stop-merkkejä ei sen sijaan Japanissa näe.

Avokadoa soijakastikkeen ja wasabin kera

Siinä missä länsimaalainen lorauttaa  tottuneesti kypsien avokadoviipaleiden päälle sitruunamehua, ottaa japanilainen esiin soijakastikepullon ja wasabituubin.

Molemmat maustamistavat käyvät hyvin. Sitruunamehu antaa pehmeän voimaiselle avokadolle raikkautta, soijakastike ja wasabi puolestaan potkua. Muistuttaapa avokadon maku tällöin jopa tuoretta tonnikalaa!

Soijakastikkeen ja wasabin kanssa tarjottava avokado sopii erityisen hyvin  alkupalana tai oluen tai saken kanssa tarjottavana tsumamina, pienenä purtavana.

Kypsän avokadon tunnistaa siitä, että painellessa se antaa hiukan periksi. Mutta ei liikaa. Avokado halkaistaan pituussuunnassa ja kivi irrotetaan napauttamalla veitsen terä siihen kiinni, minkä jälkeen kivi nostetaan kääntämällä irti.

Viipaloi avokado tai leikkaa se sopiviksi suupaloiksi. Nosta tarjoilulautaselle ja lorauta päälle soijakastiketta. Nosta pieni nokare wasabia avokadon päälle ja nauti.

Japanilaisen syyspäiväntasauksen kaksi merkitystä


Punaiset higanbana-kukat loistavat riisipeltojen reunalla.

Syyspäiväntasaus eli shuubun-no-hi (秋分の日) on Japanissa kansallinen vapaapäivä. Yö ja päivä ovat tänään yhtä pitkiä ja kesästä siirrytään syksyyn. Syyspäiväntasauksen päivämäärä vaihtelee vuosittain, mutta yleensä se on syyskuun 23. päivän tienoilla.

Samalle päivälle osuu toinenkin tärkeä tapahtuma, jota vietetään lähinnä temppeleissä. O-bon-juhlaan liittyvä higan-viikon keskimmäinen päivä, higan-no-chuu-nichi (彼岸の中日), osuu syyspäivän kanssa päällekäin, ja silloin on ollut tapana vierailla temppelissä ja haudoilla. Sanotaan, että o-bonin aikana kuolleet sielut tulevat käymään maanpäällä, ja higan-viikolla ne palaavat takaisin tuonpuoleiseen. Punaisten higanbana-kukkien sanotaan ohjaavan sieluja niiden maallisella retkellä.

Nykyään harva käy haudoilla higan-viikolla, sillä haudoilla on käyty vain kuukautta aikaisemmin o-bon-juhlan aikaan. Syksyn tuloa juhlistetaan kylläkin. Sadonkorjuujuhlien aikana valmistetaan mochi-riisikakkuja ja illalla kylpyveteen lisätään limen kaltaista yuzua, joka pitää flunssat loitolla.

Syksyinen sesonkiherkku on o-hagi, punapapupäällysteinen pyöreä mochi-riisikakku. Nimensä se on saanut tähän aikaan vuodesta kukkivan hagi-kasvin (lat. Lezpedeza) mukaan. O-hagi-kakkusia voidaan asettaa myös haudalle tai kotiin butsudan-kotialttarille poismenneiden rakkaitten iloksi.

Teksti ja kuvat © hiramenome.com

Okura-no-okaka-ae, okraa katsuobushi-soijakastikemarinadissa

Ohuen ohuet katsuobushi-lastut tanssahtelevat hauskasti lämpimien okraviipaleiden päällä. Sitten koko komeuden päälle lorautetaan soijakastiketta ja sekoitetaan. Näin valmistetaan okura-no-okaka-ae, katsuobushi-marinoitu okra. Pieni ja helppo lisuke, jota voi tarjota japanilaisen aterian osana.

Japanilaiset rakastavat okraa sen miedon maun ja hienoisen limaisuuden vuoksi. Samoja ominaisuuksia voi löytää nattousta, fermentoiduista pavuista, joiden sekaan moni mielellään sekoittaakin marinoitua okraa. Ne, jotka eivät nattousta välitä, voivat mainiosti lisätä okara-no-okaka-aeta nattoun sijaan riisin päälle.

Okran keittämisessä kannattaa olla tarkkana. Tuoreet palot ovat parhaillaan nopeasti keitettynä – monien mielestä 2,5 minuuttia on ehdoton maksimi – jolloin ne saavat kaunin syvänvihreän värin. Liian pitkään keitetty okra on nuhjuisen näköinen, ikävän limainen ja lötkö.

Japaninkielinen sana okura on lainasana ja tarkoittaa okraa. Okaka viittaa tässä katsuobushi-lastuihin ja ae tarkoittaa marinointia ja yhteen sekoittamista.

 

オクラのおかか和え
OKURA-NO-OKAKA-AE eli katsuobushilla ja soijakastikkeella marinoitua okraa

tuoreita okranpalkoja
katsuobushi-hiutaleita
soijakastiketta

Pese okrat ja keitä niitä noin 2,5 minuuttia. Valuta siivilässä ja huuhtele nopeasti kylmän veden alla. Poista palon molemmat päät ja viipaloi palko sopiviksi suupaloiksi. Nosta okrat pienelle lautaselle ja ripottele päälle katsuobushi-hiutaleita. Lorauta päälle soijakastiketta. Sekoita hyvin ja tarjoa lisukkeena. Voit myös lisätä okura-no-okaka-aeta nattoun sekaan tai tarjota sitä nattoun tapaan.

Teksti ja kuvat © hiramenome.com

Okra

Malvakasveihin kuuluva okra on tärkeä raaka-aine esimerkiksi afrikkalaisessa keittiössä. Pitkulainen palkokasvi sisältää tärkkelyspitoisesta kasvilimaa, jolla voidaan saostaa esimerkiksi pataruokia. Okra tunnetaan myös nimellä gumbo.

Myös Japanissa okra eli okura (オクラ) on tunnettu pitkään. Siellä se on saanut toisenlaisen käyttötavan: Palot keitetään nopeasti, vain parin minuutin ajan, jolloin ne säilyttävät napakkuutensa ja kasvien limaisuus on vielä hienovaraista.

Okra on hyvin kaunis vihannes. Kun tuoreet palot ryöpätään nopeasti, niiden vihreä väri syvenee. Viipaloidut, tähtimäiset okrapalat antavat hienon silauksen ruoka-annoksille. Okraa voi tarjota lisukkeena, sitä voi ripotella pastan päälle tai lisätä aamiaisnaton sekaan. Kokonaiset okrat sopivat hyvin myös grillivartaisiin; grillattavaa okraa ei tarvitse ryöpätä.

Tuoretta okraa voi saada aasialaiskaupoista tai erikoisliikkeistä. Valitse pieniä, napakoita palkoja. Liian isot ovat puisia ja kypsyneet siemenet kovia.

Okran keittäminen

Huuhtele okrapalot ja lisää ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Anna kiehua noin 2-3 minuuttia eli kunnes palkojen väri on syventynyt hienon vihreäksi. Kaada lävikköön ja valuta kylmän veden alla, jotta kypsyminen loppuu ja ylimääräinen limaisuus poistuu. Leikkaa palkojen molemmat päät pois ja viipaloi sopivan kokoisiksi siivuiksi. Käytä haluamallasi tavalla.

Teksti ja kuvat © hiramenome.com

Shiso

Mintun sukuinen shiso (lat. perilla frutescens) on yksi käytetyimmistä yrteistä japanilaisessa keittiössä. Se on näyttävän näköinen ja maultaan aromaattinen.

Vihreä shiso (aojiso) koristaa sashimilautasia ja kuuluu ruoanlaittoon, kun taas punainen shiso (akajiso) antaa punaista väriä esimerkiksi umeboshille.

青じそ / あおじそ / aojiso eli vihreä shiso

Vihreä shiso on hyvin monikäyttöinen yrtti: sitä voi lisätä salaatin joukkoon, ripotella pastan päälle ja isompiin shison lehtiin voi kietoa palan (raakaa) kalaa tai pannulla paistettua kanaa. Shiso sopii myös punaisen lihan seuraksi. Vaikka shiso ei kestäkään pitkää kuumentamista, se sopii erinomaisesti tempuraksi: rapea tempurakuori suojaa hienoa lehteä ja maku säilyy hyvin. Yleensä, kun puhutaan shisosta, tarkoitetaan nimenomaan vihreää shisoa.

赤じそ/ あがじそ / akajiso eli punainen shiso

Punainen shiso on maultaan miedompi kuin vihreä shiso. Punaisen shison erityispiirre on sen näyttävä ulkomuoto ja tumman violetti väri, joka antaa punaista väriä esimerkiksi suolatuille umehedelmille (umeboshi) ja muille tsukemono-pikkelseille. Punainen shiso tunnetaan Suomessa myös nimellä veripeippi ja se onkin ollut länsimaissa suosittu koristekasvi. Punaisen shison lehdillä voi myös koristella ruoka-annoksia, ja jos saa oikein hyvän sadon, kannattaa sen lehdistä keittää herkullista shisomehua.

Muut lajikkeet

Aasialaiskaupoista saattaa löytää myös vietnamilaista shisolajiketta,tía tô, joissa vihreä ja punainen shiso yhdistyvät: lehden yläpinta on vihreä ja alapinta lähes violetin punainen. Maultaan ne ovat voimakkaan aromaattisia. Shiso ja sen eri lajikkeet ovat suosittuja myös muissa Kaakkois-Aasian maissa, kuten Kiinassa, Koreassa ja Laosissa sekä Etelä-Aasian maissa, esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa.

Kasvatus

Shisoa on helppo kasvattaa myös Suomessa. Siemenet kylvetään potteihin keväällä ja taimet istutetaan ulos yöpakkasten mentyä. Shiso on hyvin tuottoisa kasvi: sitä ei tarvitse latvoa, vaan lehtiä kerätään sitä mukaa kun ne kasvavat tarpeeksi suuriksi. Lehtihankoihin kasvaa uusi lehti, joten satoa yleensä riittää.

Miedon ilmaston maissa shiso kylväytyy itsestään, mutta Suomen kesä on shisolle liian lyhyt ja viileä, jotta kasvi ehtisi kukkia ja siemenet valmistua.

Säilytys

Tuoreet shison lehdet säilyvät pitkään, kun ne kääritään kosteaan talouspaperiin ja säilytetään ilmatiiviissä rasiassa tai minigrip-pussissa jääkaapin vihanneslokerossa.

Shisoa ei voi pakastaa, mutta kuivattuna sitä voi käyttää monipuolisesti. Kuivattu shiso sopii gomashioon (paahdettuja seesaminsiemeniä ja suolaa, jota ripotellaan riisin päälle), pastan päälle tai vaikka sämpylätaikinaan.

 

Teksti ja kuvat © hiramenome.com

Tapioca milk tea, japanilainen tapioka-kookosmaitojuoma

Maniokin juuresta valmistetut tapiokahelmet on suosittu jälkiruokien ja kesäjuomien aines Itä-Aasian maissa.

Taiwanissa 80-luvulla keksitty teehen ja maitoon valmistettu kuplatee lienee juomista tunnetuin, mutta tapiokahelmiä voi toki käyttää monella muullakin tavalla. Läpikuultavat pehmeät helmet antavat jälkiruoille ja juomille hauskan ilmeen, ja niiden sitkeähkö sisus antaa mukavan purutuntuman Kylmä tapiokajuoma tuo myös helpotusta kuumiin kesäpäiviin.

Japanissa juoma tehdään usein kookosmaitoon tai kookoskerman ja maidon sekoitukseen. Lisäävätpä toiset joukkoon jopa banaania tai bataattiakin.

Tapiokahelmiä myydään aasialaiskaupoissa  kuivatavarana, ja niitä on saatavana eri kokoisina ja eri värisinä. Helmet keitetään runsaassa vedessä ja viilennetään juoksevan veden alla.

Kookosmaitoa saa puolestaan tölkkitavarana tai kuivajauheena. Jauhe sekoitetaan kuumaan veteen ennen käyttöä. Tarjolla on yleensä rasvaista tai vähärasvaista kookosmaitoa: rasvainen sopii kuumennettaviin ruokiin, kun taas vähärasvainen soveltuu paremmin kylmiin juomiin. Makeutta voi säädellä omien mieltymysten mukaan; sokerin sijasta voi kokeilla esimerkiksi hunajaa tai makusiirappia.

 

タピオカミルクティー

TAPIOKA MILK TEA, TAPIOKA-KOOKOSMAITOJUOMA

1 pss (60 g) kookosmaitojauhetta
1, 5 dl vettä
7,5 dl täysmaitoa
4 tl sokeria
100 g tapiokahelmiä

1. Sekoita kookosmaitojauhe kuumaan veteen ja anna jäähtyä.

2. Kiehauta suurehkossa kattilassa vettä ja lisää tapiokahelmet. Sekoita aluksi, jotta helmet eivät tartu toisiinsa. Anna kiehua, kunnes helmet ovat lähes läpikuultavia. Suuremmissa helmissä saa näkyä valkoinen keskus, se katoaa jälkilämmössä. Kaada tapiokahelmet siivilään ja viilennä juoksevan veden alla. Valuta.

3. Sekoita maito kookoskerman joukkoon ja lisää sokeri. Sekoita hyvin. Lisää tapiokahelmet ja sekoita.

4. Jaa laseihin tai kulhoihin. Ylimääräinen juoma säilyy jääkaapissa muutaman päivän ajan. Tapiokahelmet  imevät nestettä sekä painuvat pohjalle, joten sekoita ennen tarjoamista.

Teksti ja kuvat © hiramenome.com